Uutta TV:tä valitsemassa

Kun päätös uuden telkkarin hankkimisesta oli tehty, oli laitteen valinta kohtuullisen helppoa. Lähtökohdat valinnalle olivat:

• Koko vähintään 50 tuumaa. Meillä katseluetäisyys on nelisen metriä (13 jalkaa) eikä haittaisi jos uutiset pystyisi katsomaan vaikka miltei kahdeksan metrin päässä olevan ruokapöydän ääreltä. Jos katsoo esimerkiksi Amazonin kokotaulukosta niin huomaa että tällaisiin olosuhteisiin minimikoko on 50 tuumaa ja ylärajaa ei käytännössä olekaan.
• Plasma: tässä kokoluokassa plasma pääsee oikeuksiinsa. Plasma-televisiossa liike toistuu paremmin, musta on mustaa eikä harmaata ja katselukulma on täysi 180 astetta ilman värivääristymiä. Haittapuolella ovat sitten jonkin verran paksumpi ja painavampi laite joka kuluttaa enemmän sähköä ja jossa on riski kuvan kiinnipalamiselle. 
• DVB-T2 viritin: nyt kun vihdoin saatiin päätettyä että tämä on se standardi jota Suomessa käytetään, olisi television ostaminen ilman DVB-T2 -tukea vähän sama kuin analogisen television ostaminen; tarvitaan taas ulkoinen digiboksi jotta (HD-)lähetystä pystyisi vastaanottamaan. Lisäksi noita DVB-T2 digibokseja on melko rajallinen valikoima.
• Ei 3D:tä. Henkilökohtaisesti uskon nykyisen 3D hömpän olevan ohimenevä ilmiö ja kykenen saamaan migreenin ilman sitäkin. Minua harmittaisi maksaa televisiossa mielestäni täysin turhasta 3D:stä senttiäkään.

Luulin jo että DVB-T2 ja ei-3D:tä eivät samaan laitteeseen mahdu, kumpikin kun on uusinta uutta jota valmistajat kuvittelevat kaikkien haluavan. Merkkivalikoima tuntui rajoittuvan LG:hen, Panasoniciin ja Samsumngiin. Merkkeinä rankkasin nämä sitten omien mielikuvien ja DVDPlazan keskusteluiden perusteella järjestykseen Panasonic, Samsung ja viimeisenä LG. Löysin sitten iloiseksi yllätyksekseni Panasonicilta uuden mallin jossa juuri nuo ominaisuudet toteutuivat, Panasonic Viera TX-P50G30Y.

Verkkokauppa.com lupaili laitteelle toimitusajaksi 5-9 työpäivää ja laitoin tilauksen vetämään. Kysyin seuraavana päivänä kyseistä laitetta vielä paikalliselta Expert-kauppiaalta joka lupasikin sen käytännössä samalla hinnalla ja mikä parasta, laitteita oli varastossa. Tällä välin Verkkokauppa.com:in toimitusaika oli repsahtanut arvioon 2-4 viikkoa mikä ei kokemusteni mukaan ennusta hyvää. Näin peruin Verkkokauppa.com:in tilauksen ja ostin laitteen "lähikaupasta". Se on näin ison laitteen kyseessä ollen sikälikin viisasta että jos laitteen joutuu joskus kiikuttamaan takuuhuoltoon niin kuljettaminen onnistuu huomattavasti vähemmällä vaivalla.

Uusi televisio on nyt ollut käytössä vajaan viikon, kirjoittelen tarkemmin käyttökokemuksista myöhemmin.

Eroon putkitelkkarista

Rakas vaimoni on jo pidempään kysellyt miksei meillä ole vielä taulu-TV:tä. Olen yrittänyt selittää että se johtuu siitä että taulu-TV:t ovat nykyään teräväpiirtokuvaa näyttäviä laitteita eikä meillä ole mitään teräväpiirrolla katsottavaa. Sitäpaitsi vanha 32-tuumainen Sony Trinitron on aivan ehjä ja kuvanlaadultaan parasta mitä SD-tarkkuudella saa. Myös standardit tällä alueella tuntuvat hakevan vielä itseään eikä odottamisesta sikäli olisi mitään haittaa.

Viime toukokuussa YLE vihdoin aloitti teräväpiirtolähetykset ja standardi olikin kuin olikin jälleen uusi (DVB-T2) jolle lähetysten alkaessa oli saatavana vain kourallinen vastaanottimia. Kun sitten syyskuun alussa tuli taas vaimon kanssa puhetta tästä sutjakammasta telkkarista sanoin että nyt sitä voisi jo harkita. Kun vielä DVB-T2:sta tukevia laitteitakin oli tullut markkinoille laajempi valikoima, totesin että TV voidaan vaihtaa jos samalla hankitaan vähän muutakin siihen liittyvää:

• Boxee Box: Olen jo pitkään kaivannut laitetta jolla saisi sisältöä (lähinnä videoita ja valokuvia) netistä televisioon. Vaihtoehdot ovat olleet joko Apple TV 2 tai Boxee Box. Osin Puhujainkulman Erkan (hänellä on molemmat) suosituksesta, osin TVkaista-tuen takia päädyin tuplasti kalliimpaan Boxee Boxiin.
• Uusi vahvistin ja kaiuttimet: Taulu-TV:issä on lukemani mukaan surkeat kaiuttimet (siis vielä huonommat kuin vanhoissa putkitelkuissa). Tämä johtunee siitä että littanaan koteloon ei kertakaikkaan pysty tekemään laadukkaita kaiuttimia. Meillähän on vanha Sonyn DAV-S500 5.1 vahvistin/viritin/DVD-soitin-combo. Paitsi että se on wanha ja ruma se on myöskin rikki; ennen lämpeämistään kunnolla se menee vähän väliä itsestään "headphone theatre"-moodiin eli se kuvittelee itsekseen että kuulokkeet on kytketty vahvistimeen ja kaiuttimet pitä mykistää.

Samassa yhteydessä on tarkoitus muutenkin yksinkertaistaa setuppia: aion luopua kokonaan paikallisesta tallentamisesta ja muovikiekkojen (CD, DVD jne) käytöstä, sisältö tulee joko "pilvestä" tai kotiverkon DLNA-palvelimelta. Käytännössä sisällöstä vastaavat siis jatkossa Elisa Viihde ja TVkaista. Saa nähdä miten käy; Topfieldin hakusanatallennusta voi vielä tulla ikävä ja mitä lapset mahtaa sanoa kun kerron että DVD-levy pitää ensin ripata verkkoon ennenkuin sitä voi katsoa.

Tein sitten alustavan suunnitelman ja budjetin joka meni kuin menikin läpi "hallituksen" käsittelyssä. Tämän jälkeen homma eteni TV:n lopulliseen valintaan josta lisää myöhemmin.

Ljus i vårt hus!

Nyt on sitten yksi aikakausi lopussa ja toinen alkamassa. Olen luopunut yhdestä "perusdogmastani", vain valitsevassa valossa kuvaamisesta. Olen jo pidemmän aikaa miettinyt että sitten kun haluan oppia jotain ihan uutta valokuvauksen alalta niin voisin alkaa opettelemaan salaman kanssa kuvaamista tai "strobismia" kuten nykyään on muotia sanoa.

Melkein yhtä pitkään olen vertaillut noiden "tavallisten", kameraan kiinnitettävien salamoiden ja studiosalamoiden eroa, lähinnä hintaeroa. Alusta asti on selvää että jos hommaa aikoo opetella "kunnolla", niin yksi salama ei kovin pitkälle riitä. Ja yhtälailla selvää on että juuri siinä kameran päällä on se salamavalon kaikkein huonoin paikka (Rick Sammonin sanoin: "Take the darn flash off the camera!").

Niinpä sitten päädyin miltei heräteostoksena ostamaan viimeisenä lomapäivänä Rajalasta Elinchrom D-Lite-it 4 To Go -studiosalamapaketin. Tämä oli mielestäni varsin oiva ostos noviisille joka ei edes tiedä mitä kaikkea pitäisi hankkia. Nähdäkseni tässä paketissa on kaikki oleellinen ja harrastelijasetiksi vieläpä kohtuullisen laadukasta tavaraa.

Settiin kuuluu:

• Kaksi D-Lite-it 4 salamapäätä (teho 400 WS, ohjausvalot 100 W), varustettu radiovastaanottimella ja orjakennolla
• Kaksi metallista salamajalustaa
• Kaksi softboxia (mitä nämä ovat suomeksi?)
• Yksi heijastinkupu
• Kaksi salamapään suojakupua
• ELS Transmitter ECO -radiolähetin
• Kantolaukut

Tässä vaiheessa vähäisellä ymmärrykselläni tuolla setillä saa siis pehmeää valoa (x 2) softboxeilla ja kovaa valoa heijastinkuvulla. Jalustoissa riittää säätövaraa ainakin normaalin huonekorkeuden kattoon asti (itse asiassa koiria kuvattaessa voisi olla joskus tarvetta saada salama alemmaksin kuin mitä nämä jalustat antavat myöten). Kaiken kruunaa pienikokoinen radiolähetin joka laitetaan kameran salamakenkään (vai pitäisikö sanoa radiolähetinkenkään ;-) jonka avulla molempien salamoiden laukaiseminen onnistuu ilman kaapeleita.

Ensimmäisten kokeilujen jälkeen täytyy sanoa että tämä on aivan uusi maailma. Sitä parempi mitä vähemmän on vallitsevaa valoa, sitten vaan salamat melko pienelle teholle (säätövaraa löytyy 5 aukkoa kymmenesosa-aukon välein), ISO 100, 135/2.0L:ään aukoksi 8, suljinaika 1/160 s ja valotus on kohdallaan!

Kun objektiivin pääsee himmentämään "sweet spot" -alueelle on lopputuloksena niin terävää kuvaa että niillä voisi ajaa parran!

Vaikka "perusvalaistus" onnistuu aloittelijaltakin helposti riittää valaistuksen opettelussa varmasti puuhaa seuraaviksi vuosiksi jos vaan aikaa ja mielenkiintoa riittää.

Gorillapod Magnetic

Tilasin kesäloman alussa taskujalustan Canon S95:lle. Valinta päätyi Gorillapod Magnetic:iin lähinnä sen monipuolisuuden ansiosta. Sitä voi käyttää tavallisena (mini)kolmijalkana, gorillapodina jonka voi kiertää tarttumaan pylvään, kaiteen tms ympärille ja sokerina pohjalla Magnetic-mallissa kunkin jalan pohjassa on melko voimakas magneetti jolla jalustan saa tarttumaan magneettisiin metalleihin. Eikä vehje ole hinnallakaan pilattu, Verkkokauppa.com:issa 29,90 €, omani tilasin tosin Amazon.uk:sta.

Nyt muutaman viikon käytön jälkeen täytyy sanoa että valinta oli varsin onnistunut. Jalusta kantaa S95:n vajaat 200 grammaa hyvin eikä tarvitse pelätä että kamera puotoaisi. Myös magneettien teho riittää pitelemään kameraa erillaisissa asennoissa. Jalustakierteeseen kiinnitettävä "pikakiinnityslevy" on hyvin pienikokoinen ja se voi olla kamerassa koko ajan kiinni, myös kameran ollessa kotelossa. Itse jalusta on niin pieni ja kevyt että se sujahtaa taskuun helposti.

Tällaisesta jalustasta on monenlaista iloa. Yksi käyttökohde on luonnollisesti omakuvien ottaminen (tai sellaisten ryhmäkuvien joissa haluaa olla mukana). Lisäksi S95:lla saa jalustan kanssa kuvia varsin pimeässäkin, onhan pisin valotusaika 15 sekuntia. Ja tietysti myös HDR-kuvien ottaminen onnistuu jalustan avulla.

Aika monipuolinen laite edulliseen hintaan.

Elämää Leijonan kanssa

Nyt on reilut pari viikkoa elämää Leijonan kanssa takana. Tässä yhteenveto tähänastisista kokemuksista.

Näytön vieritys
Kun OS X Lion viimein oli onnistuneesti asennettu, ensimmäinen asia jossa huomasi eron aikaisempaan oli skrollaussuunnan vaihtuminen iOS:n tapaiseksi; sen sijaan että vierittäessä "säädellään vierityspalkkia" Lionissa oletusarvoisesti "tartutaan sisältöön" ja työnnetään sitä ylös tai alas. Asetuksissa tätä kutsutaan nimellä "luonnollinen vierityssuunta". Alkuun tämä tuntuu oudolta (kun on parikymmentä vuotta totutellut päinvastaiseen). Yritin tottua siihen, turhauduin ja palautin vierityssuunnan samaksi joka se aikaisemmissa versioissa on ollut. Mutta kun aloin tottua full screen -sovelluksiin ja spaces-virtuaalityöpöytiin (joista enemmän seuraavaksi) niin näiden myötä "vanhanmallinen" vieritys ei enää tuntunutkaan loogiselta ja vaihdoin uuden "luonnollisen" vierityksen takaisin käyttöön. Ja nyt siihen on oikeasti alkanut jo tottuakin.

Full screen -sovellukset ja spaces
Ennakkoon nämä full scree" -sovellukset tuntuivat turhilta ja tyhjänpäivisiltä. Mutta kuinka ollakaan, tämä oli ehkä se kaikkein merkittävin Lionin tuoma muutos minun päivittäiseen tietokoneen käyttööni. Tämän 13 tuumaisen MacBook Pron kanssa koko ruudun Safari, Mail tai iTunes tuntuu jokseenkin sopivan kokoiselta ja nyt kun jokainen full screen -sovellus saa myös oman virtuaalityöpöydän ja niiden välillä vaihtaminen käy kätevästi kolmen sormen skrollauksella vaakasuuntaan ei paluuta entiseen ikkunoiden käyttöön ole. Tämä on ainakin pienemmällä kannettavan näytöllä varustetuissa koneissa ihan oikeasti toimiva uudistus ja tekee koneen käytöstä paljon "iPad-mäisempää". Voi myös olla että yli 20 tuuman näytöllä tämä ominaisuus ei sitten ehkä olekaan niin käyttökelpoinen.

Automaattitallennus ja tilanteen tallennus
Ehkä viimeinen omassa käytössäni merkittävä uudistus on tilanteen tallennus uloskirjautuessa. Lion tallentaa oletusarvoisesti uloskirjautuessa auki olevat ohjelmat, niiden ikkunoiden sijainnit jne. Tämän johdosta on nyt paljon helpompi antaa kone vaimolle tämän sitä pyytäessä vaikka onkin saanut juuri availtua Safarin välilehtiin "ne 20 artikkelia jotka on ihan pakko lukea". Kaiken lisäksi ominaisuus toimii myös koneen uudelleenkäynnistyksen jälkeen jolloin esimerkiksi päivitysten asentaminen on aikaisempaa helpompaa, edelleen ne 20 välilehteä löytyvät sieltä Safarista.

Kaiken kaikkiaan OS X Lion on varsin piristävä päivitys, pitkästä aikaa tietokoneen käyttöjärjestelmään on keksitty jotain ihan uutta (olkoonkin että se pitkälti tulee iOS:n puolelta). Alussa on tietysti yhteensopivuusongelmia (itsellä mm. Buffalon NAS-purkki ei alkuun toiminut TimeMachinen kanssa mutta Buffalolta tuli jo päivitys NAS:in ohjelmistoon). Applen päivitys on hinnoiteltu niin, että varmasti suurin osa Snow Leopard -käyttäjistä tulee päivittämään Lioniin ja tätä myöten ohjelmisto- ja laitetoimittajilla on kova paine saada Lion-yhteensopivat ohjelmistoversiot ulos mahdollisimman pian. Tämä on tietysti meidän kuluttajien etu.

Jellonaa mä metsästän

Nyt se on sitten vihdoin asennettu, OS X 10.7 eli Lion, kolmas kerta toden sanoi.

Homma alkoi asennuspaketin lataamisella. Lion kun on ensimmäinen OS X versio joka toimitetaan App Storesta ladattuna eikä DVD:llä, kokoa latauspaketilla on nelisen gigatavua. Lataamiseen meni vajaa tunti noin 13 mbps yhteydellä.

Hintaa Jellonalla on 23,99 €, varsin kohtuullisesti hinnoiteltu käyttöjärjestelmä siis, varsinkin kun lisenssi on vieläpä voimassa kaikille kotitalouden koneille. Apple selvästi haluaa että kaikki päivittäisivät koneensa uusimpaan käyttöjärjestelmäversioon.

Koneeseen tuli viime maanantaina sopivasti 8 GB muistiakin Verkkokauppa.com:ista ja levyn olin päivittänyt jo vähän aikaisemmin 750 GB:n 7200 RPM malliin joten pari vuotta vanhaa 13 tuuman MBP:tä on nyt "virkistetty" sopivasti uutta käyttöjärjestelmää varten.

Tein seuraavat valmistelut:

• OS X päivitykset ajantasalle
• Tärkeimmät ohjelmat (mm. SuperDuper!) ajantasalle
• Levyn oikeuksien korjaus (tämän ajoin ensimmäisen kerran vasta nyt ja korjattavaa näytti melko paljon löytyvän)
• Varmuuskopiointi Time Machinella

Boottaavaa varmistusta SuperDuper!:illa en nyt tehnyt kun se varmistuslevy on työpaikalla. Hätätilanteessa voisin bootata Snow Leopard DVD:ltä (tai hakea sen ulkoisen levyn töistä) ja palauttaa uusimmat datat Time Machine varmistuksesta.

Latauksen jälkeen dockiin ilmestyi Asenna OS X Lion. Asennusohjelma käynnisti koneen uudelleen ja aloitti sitten asentamisen jota kesti puolisen tuntia. Lopuksi kone käynnistyi vielä kerran ja Jellona oli asennettu. Mutta kaikki ei mennytkään niinkuin Strömsössä: sisäänkirjausruudulla ei enää näkynytkään omaa käyttäjätunnustani (eikä kolmen tyttäremmekään tunnuksia), siinä oli vain vaimon tunnus ja Guest. Kirjauduin vaimon tunnuksilla kun en muutakaan voinut. Systeemi sinänsä toimi ihan hienosti mutta kun menin käyttäjä- ja ryhmähallintaan niin näin että minun ja tyttärien tunnuksista olikin tullut jostain syystä ryhmiä. Kun yritin muuttaa niitä niin OS X kysyi tietysti admin-tunnusta ja salasanaa. Annettuani oman tunnukseni ja salasanani ne eivät toimeneet! Ilmeisesti tunnukseni ei enää kelvannut admin-tunnukseksi koska tunnukseni oli muuttunut ryhmäksi . Minulla oli siis kone jonne pääsi kahdella tunnuksella sisään ja johon ei voinut tehdä mitään muutoksia. Käynnistin koneen vielä uudelleen, kirjoittelin ongelmastani muutamalle Apple-palstalle mutta kellään muulla ei näyttänyt olevan samaa ongelmaa eikä kukaan osannut ilmeisesti minua myöskään auttaa.

Aikani ihmeteltyäni päätin että on tehtävä uusi asennus tilanteen korjaamiseksi. Ajattelin bootata koneen Leopard DVD:ltä ja tätä varten käynnistin koneen optio-näppäin pohjassa. Yllätyin kun boottivalikosta löytyi restore-osio jota siellä ei ole aikaisemmin ollut. Kokeilin käynnistää koneen sieltä ja se tarjosikin mahdollisuutta asentaa Lion uudelleen. Kokeilin vielä tehdä uudelleenasennuksen tyhjentämättä levyä. Tämä meni hienosti läpi vaatimatta mitään interaktiota (en tiedä kauanko tämä kesti kun kävin koirien kanssa uimassa tällä välin) mutta ei auttanut itse ongelmaan, edelleen vain kaksi tunnusta toimi mutta adminin tunnus ei.

Seuraavaksi olikin sitten otettava järeät aseet käyttöön. Kone käyntiin recovery-osiolta, levytyökalulla levy tyhjäksi ja sitten Lion-asennus puhtaaseen koneeseen. Tämä kesti noin puolitoista tuntia, suurin osa ajasta taisi kulua siihen kun asennusohjelma latasi asennuspakettia netistä. Tämän jälkeen oli vuorossa TimeMachine varmuuskopion palautus siirtymäapuria käyttäen, kesto n. 4 tuntia. Jätin koneen tekemään tätä yön ajaksi.

Aamulla sitten oli tiedot palautettu mutta käyttäjätunnusten kanssa oli edelleen sama ongelma! Vain kaksi tunnusta oli käytettävissä, muut olivat taas ryhmiä! Koska kysessä oli tällä kertaa kuitenkin puhdas asennus pystyin määrittämään toisen toimivista tunnuksista adminiksi. Tein sitten uuden tunnuksen itselleni täsmälleen samoilla tiedoilla kuin Snow Leopardissa oli ollut ja järjestelmä sanoi että tälle käyttäjälle löytyy jo kotihakemisto, käytetäänkö sitä. Vastattuani että kyllä helpotus oli suuri kun tunnus vihdoin toimi kuten pitää datoineen päivineen.

Yön aikana oli myös tukifoorumeille ilmestynyt lisää kohtalotovereita. Näyttää siltä että levyn tyhjennystä ei olisi tarvinnut tehdä vaan alla olevilla ohjeilla olisi ilmeisesti tuon admin-oikeuden saanut palautettua:

• Restarted and held Command-R - this boots to utilities
• Top Menu -> Terminal
• Typed into Terminal resetpassword
• Selected Root (this creates a System Administrator) and assigned a new password.
• Restarted the computer.  Now I can see a user option for other.  User root and typed in new password.

No, joka tapauksessa näyttää siltä että Lionin tunnustenkäsittelyssä on jotain vikaa. Olipa joku jo onnistunut tästä syystä saamaan rahat takaisin Lion-ostoksestaan + 50 dollarin iTunes -lahjakortinkin.

Näyttää siltä että nyt pääsee sanomaan loppu hyvin, kaikki hyvin. Mitään ei nähtävästi hävinnyt ja käyttöjärjestelmä on nyt sitten asennettu ihan puhtaana asennuksena. Tämäkin tapaus osoitti että varmuuskopiot on AINA syytä olla ajantasalla. Ja niistä puheenollen näyttää siltä että aikaisempi TimeMachine-varmistus ei enää Lionille kelpaa vaan täytyy tehdä ensi yönä uusi varmuuskopio.

Google+

Google on avannut uuden yhteisöpalvelun Google+:n rajoitettuun testikäyttöön. Heti ensimmäisistä kommenteista lähtien palvelua on ylistetty uudenlaisensi ajatteluksi joka yhdistää niin Facebokin, Twitterin kuin kuvajakopalvelutkin. Ryntäys palveluun on myös ollut valtaisaa ja Googlella onkin vaikeuksia toimittaa kutsuja perille ja päästää uusia kutsuttuja ihmisiä palveluun.

Itse onnistuin pääsemään palveluun toisella yrittämällä. Ensimmäinen kutsupyyntö kuitattiin hoidetuksi mutta mitään sähköpostia en saanut enkä palveluun päässyt sen noin 20 tunnin aikana ennenkuin lähetin toisen pyynnön, tällä kertaa eri henkilölle. Sieltäkään ei tullut mitään sähköpostia mutta muutama tunti pyynnön lähettämisen jälkeen pääsin kuin pääsinkin sisään osoitteessa plus.google.com. Seuraavaksi yritin kutsua vaimon tekemellä merkinnän palveluun ja jakamalla sen hänen kanssaan. Plussa kysyi että lähetetäänkö hänelle sähköposti koska hän ei ole vielä Google+-käyttäjä ja vastasin tietysti että lähetetään. Tämän sähköpostin perillemeno kesti sitten noin kahdeksan tuntia eikä hän ole vieläkään onnistunut kirjautumaan palveluun sisään vaan palvelu pyytää yrittämään myöhemmin uudelleen. Joten palveluun pääseminen vaatii tässä vaiheessa kärsivällisyyttä.

Aloitin Facebookiin tutustumisen vasta reilu puoli vuotta sitten enkä ole päässyt palvelun kanssa oikein sinuiksi. Lisäksi FB:n tietoturva, yksityisyys ja käyttöehdot ovat aina huolettaneet olleet lievästi sanottuna epäselviä. Tästä syystä en esimerkiksi ole koskaan laittanut FB:hen valokuvia satunnaisia räpsyjä lukuunottamatta.

Toinen Facebookin perusongelma on se että siellä on vain yhdenlaisia kavereita. Harvalla meistä kuitenkaan elävässä elämässä tilanne on sellainen että haluamme jakaa kaikki samat asiat samalla tavalla kaikkien tuntemiemme ihmisten kanssa. Google+:ssa voi tehdä rajattoman määrän "Circles":ejä joihin ihmiset voi ryhmitellä vapaasti tyyliin perhe, sukulaiset, ystävät, kollegat, henkilöt joita seuraat jne. Ja sama ihminen voi kuulua useampaan Circles:iin yhtäaikaa. Tämä antaa aivan erilaiset mahdollisuudet palvelun käyttöön kuin esimerkiksi Facebook tai Twitter.

Aika näyttää mitä Plussalle tapahtuu jatkossa mutta ainakin tällä hetkellä näyttää vahvasti siltä että se löytää käyttäjäkuntansa ja jää henkiin toisin kuin esimerkiksi Google Wave:n kävi. Se on sitten eri asia kuinka paljon tällä on vaikutusta esimerkiksi Facebookin ja Twitterin käyttäjämääriin, voihan hyvin olla että Plussasta tulee vain meidän nörttien käyttämä palvelu ja "suuri massa" jää noihin "perinteisiin" yhteisöpalveluihin. Mutta on myös mahdollista että siirtymä alkaa pikkuhiljaa kohti Google+:aa (aikaa se tulee viemään) varsinkin jos FB ja Twitter eivät osaa uudistua riittävän nopeasti. Julkisuudessa onkin veikkailtu että Facebook tulee kopioimaan Plussasta hyvät uudet ominaisuudet omaan palveluunsa pikapuoliin. Tämäkin on tietysti meidän kuluttajien etu, kilpailu pitää palveluntarjoajat varpaillaan ja vie kehitystä eteenpäin.