Ljus i vårt hus!

Nyt on sitten yksi aikakausi lopussa ja toinen alkamassa. Olen luopunut yhdestä "perusdogmastani", vain valitsevassa valossa kuvaamisesta. Olen jo pidemmän aikaa miettinyt että sitten kun haluan oppia jotain ihan uutta valokuvauksen alalta niin voisin alkaa opettelemaan salaman kanssa kuvaamista tai "strobismia" kuten nykyään on muotia sanoa.

Melkein yhtä pitkään olen vertaillut noiden "tavallisten", kameraan kiinnitettävien salamoiden ja studiosalamoiden eroa, lähinnä hintaeroa. Alusta asti on selvää että jos hommaa aikoo opetella "kunnolla", niin yksi salama ei kovin pitkälle riitä. Ja yhtälailla selvää on että juuri siinä kameran päällä on se salamavalon kaikkein huonoin paikka (Rick Sammonin sanoin: "Take the darn flash off the camera!").

Niinpä sitten päädyin miltei heräteostoksena ostamaan viimeisenä lomapäivänä Rajalasta Elinchrom D-Lite-it 4 To Go -studiosalamapaketin. Tämä oli mielestäni varsin oiva ostos noviisille joka ei edes tiedä mitä kaikkea pitäisi hankkia. Nähdäkseni tässä paketissa on kaikki oleellinen ja harrastelijasetiksi vieläpä kohtuullisen laadukasta tavaraa.

Settiin kuuluu:

• Kaksi D-Lite-it 4 salamapäätä (teho 400 WS, ohjausvalot 100 W), varustettu radiovastaanottimella ja orjakennolla
• Kaksi metallista salamajalustaa
• Kaksi softboxia (mitä nämä ovat suomeksi?)
• Yksi heijastinkupu
• Kaksi salamapään suojakupua
• ELS Transmitter ECO -radiolähetin
• Kantolaukut

Tässä vaiheessa vähäisellä ymmärrykselläni tuolla setillä saa siis pehmeää valoa (x 2) softboxeilla ja kovaa valoa heijastinkuvulla. Jalustoissa riittää säätövaraa ainakin normaalin huonekorkeuden kattoon asti (itse asiassa koiria kuvattaessa voisi olla joskus tarvetta saada salama alemmaksin kuin mitä nämä jalustat antavat myöten). Kaiken kruunaa pienikokoinen radiolähetin joka laitetaan kameran salamakenkään (vai pitäisikö sanoa radiolähetinkenkään ;-) jonka avulla molempien salamoiden laukaiseminen onnistuu ilman kaapeleita.

Ensimmäisten kokeilujen jälkeen täytyy sanoa että tämä on aivan uusi maailma. Sitä parempi mitä vähemmän on vallitsevaa valoa, sitten vaan salamat melko pienelle teholle (säätövaraa löytyy 5 aukkoa kymmenesosa-aukon välein), ISO 100, 135/2.0L:ään aukoksi 8, suljinaika 1/160 s ja valotus on kohdallaan!

Kun objektiivin pääsee himmentämään "sweet spot" -alueelle on lopputuloksena niin terävää kuvaa että niillä voisi ajaa parran!

Vaikka "perusvalaistus" onnistuu aloittelijaltakin helposti riittää valaistuksen opettelussa varmasti puuhaa seuraaviksi vuosiksi jos vaan aikaa ja mielenkiintoa riittää.

Gorillapod Magnetic

Tilasin kesäloman alussa taskujalustan Canon S95:lle. Valinta päätyi Gorillapod Magnetic:iin lähinnä sen monipuolisuuden ansiosta. Sitä voi käyttää tavallisena (mini)kolmijalkana, gorillapodina jonka voi kiertää tarttumaan pylvään, kaiteen tms ympärille ja sokerina pohjalla Magnetic-mallissa kunkin jalan pohjassa on melko voimakas magneetti jolla jalustan saa tarttumaan magneettisiin metalleihin. Eikä vehje ole hinnallakaan pilattu, Verkkokauppa.com:issa 29,90 €, omani tilasin tosin Amazon.uk:sta.

Nyt muutaman viikon käytön jälkeen täytyy sanoa että valinta oli varsin onnistunut. Jalusta kantaa S95:n vajaat 200 grammaa hyvin eikä tarvitse pelätä että kamera puotoaisi. Myös magneettien teho riittää pitelemään kameraa erillaisissa asennoissa. Jalustakierteeseen kiinnitettävä "pikakiinnityslevy" on hyvin pienikokoinen ja se voi olla kamerassa koko ajan kiinni, myös kameran ollessa kotelossa. Itse jalusta on niin pieni ja kevyt että se sujahtaa taskuun helposti.

Tällaisesta jalustasta on monenlaista iloa. Yksi käyttökohde on luonnollisesti omakuvien ottaminen (tai sellaisten ryhmäkuvien joissa haluaa olla mukana). Lisäksi S95:lla saa jalustan kanssa kuvia varsin pimeässäkin, onhan pisin valotusaika 15 sekuntia. Ja tietysti myös HDR-kuvien ottaminen onnistuu jalustan avulla.

Aika monipuolinen laite edulliseen hintaan.

Elämää Leijonan kanssa

Nyt on reilut pari viikkoa elämää Leijonan kanssa takana. Tässä yhteenveto tähänastisista kokemuksista.

Näytön vieritys
Kun OS X Lion viimein oli onnistuneesti asennettu, ensimmäinen asia jossa huomasi eron aikaisempaan oli skrollaussuunnan vaihtuminen iOS:n tapaiseksi; sen sijaan että vierittäessä "säädellään vierityspalkkia" Lionissa oletusarvoisesti "tartutaan sisältöön" ja työnnetään sitä ylös tai alas. Asetuksissa tätä kutsutaan nimellä "luonnollinen vierityssuunta". Alkuun tämä tuntuu oudolta (kun on parikymmentä vuotta totutellut päinvastaiseen). Yritin tottua siihen, turhauduin ja palautin vierityssuunnan samaksi joka se aikaisemmissa versioissa on ollut. Mutta kun aloin tottua full screen -sovelluksiin ja spaces-virtuaalityöpöytiin (joista enemmän seuraavaksi) niin näiden myötä "vanhanmallinen" vieritys ei enää tuntunutkaan loogiselta ja vaihdoin uuden "luonnollisen" vierityksen takaisin käyttöön. Ja nyt siihen on oikeasti alkanut jo tottuakin.

Full screen -sovellukset ja spaces
Ennakkoon nämä full scree" -sovellukset tuntuivat turhilta ja tyhjänpäivisiltä. Mutta kuinka ollakaan, tämä oli ehkä se kaikkein merkittävin Lionin tuoma muutos minun päivittäiseen tietokoneen käyttööni. Tämän 13 tuumaisen MacBook Pron kanssa koko ruudun Safari, Mail tai iTunes tuntuu jokseenkin sopivan kokoiselta ja nyt kun jokainen full screen -sovellus saa myös oman virtuaalityöpöydän ja niiden välillä vaihtaminen käy kätevästi kolmen sormen skrollauksella vaakasuuntaan ei paluuta entiseen ikkunoiden käyttöön ole. Tämä on ainakin pienemmällä kannettavan näytöllä varustetuissa koneissa ihan oikeasti toimiva uudistus ja tekee koneen käytöstä paljon "iPad-mäisempää". Voi myös olla että yli 20 tuuman näytöllä tämä ominaisuus ei sitten ehkä olekaan niin käyttökelpoinen.

Automaattitallennus ja tilanteen tallennus
Ehkä viimeinen omassa käytössäni merkittävä uudistus on tilanteen tallennus uloskirjautuessa. Lion tallentaa oletusarvoisesti uloskirjautuessa auki olevat ohjelmat, niiden ikkunoiden sijainnit jne. Tämän johdosta on nyt paljon helpompi antaa kone vaimolle tämän sitä pyytäessä vaikka onkin saanut juuri availtua Safarin välilehtiin "ne 20 artikkelia jotka on ihan pakko lukea". Kaiken lisäksi ominaisuus toimii myös koneen uudelleenkäynnistyksen jälkeen jolloin esimerkiksi päivitysten asentaminen on aikaisempaa helpompaa, edelleen ne 20 välilehteä löytyvät sieltä Safarista.

Kaiken kaikkiaan OS X Lion on varsin piristävä päivitys, pitkästä aikaa tietokoneen käyttöjärjestelmään on keksitty jotain ihan uutta (olkoonkin että se pitkälti tulee iOS:n puolelta). Alussa on tietysti yhteensopivuusongelmia (itsellä mm. Buffalon NAS-purkki ei alkuun toiminut TimeMachinen kanssa mutta Buffalolta tuli jo päivitys NAS:in ohjelmistoon). Applen päivitys on hinnoiteltu niin, että varmasti suurin osa Snow Leopard -käyttäjistä tulee päivittämään Lioniin ja tätä myöten ohjelmisto- ja laitetoimittajilla on kova paine saada Lion-yhteensopivat ohjelmistoversiot ulos mahdollisimman pian. Tämä on tietysti meidän kuluttajien etu.