Jellonaa mä metsästän

Nyt se on sitten vihdoin asennettu, OS X 10.7 eli Lion, kolmas kerta toden sanoi.

Homma alkoi asennuspaketin lataamisella. Lion kun on ensimmäinen OS X versio joka toimitetaan App Storesta ladattuna eikä DVD:llä, kokoa latauspaketilla on nelisen gigatavua. Lataamiseen meni vajaa tunti noin 13 mbps yhteydellä.

Hintaa Jellonalla on 23,99 €, varsin kohtuullisesti hinnoiteltu käyttöjärjestelmä siis, varsinkin kun lisenssi on vieläpä voimassa kaikille kotitalouden koneille. Apple selvästi haluaa että kaikki päivittäisivät koneensa uusimpaan käyttöjärjestelmäversioon.

Koneeseen tuli viime maanantaina sopivasti 8 GB muistiakin Verkkokauppa.com:ista ja levyn olin päivittänyt jo vähän aikaisemmin 750 GB:n 7200 RPM malliin joten pari vuotta vanhaa 13 tuuman MBP:tä on nyt "virkistetty" sopivasti uutta käyttöjärjestelmää varten.

Tein seuraavat valmistelut:

• OS X päivitykset ajantasalle
• Tärkeimmät ohjelmat (mm. SuperDuper!) ajantasalle
• Levyn oikeuksien korjaus (tämän ajoin ensimmäisen kerran vasta nyt ja korjattavaa näytti melko paljon löytyvän)
• Varmuuskopiointi Time Machinella

Boottaavaa varmistusta SuperDuper!:illa en nyt tehnyt kun se varmistuslevy on työpaikalla. Hätätilanteessa voisin bootata Snow Leopard DVD:ltä (tai hakea sen ulkoisen levyn töistä) ja palauttaa uusimmat datat Time Machine varmistuksesta.

Latauksen jälkeen dockiin ilmestyi Asenna OS X Lion. Asennusohjelma käynnisti koneen uudelleen ja aloitti sitten asentamisen jota kesti puolisen tuntia. Lopuksi kone käynnistyi vielä kerran ja Jellona oli asennettu. Mutta kaikki ei mennytkään niinkuin Strömsössä: sisäänkirjausruudulla ei enää näkynytkään omaa käyttäjätunnustani (eikä kolmen tyttäremmekään tunnuksia), siinä oli vain vaimon tunnus ja Guest. Kirjauduin vaimon tunnuksilla kun en muutakaan voinut. Systeemi sinänsä toimi ihan hienosti mutta kun menin käyttäjä- ja ryhmähallintaan niin näin että minun ja tyttärien tunnuksista olikin tullut jostain syystä ryhmiä. Kun yritin muuttaa niitä niin OS X kysyi tietysti admin-tunnusta ja salasanaa. Annettuani oman tunnukseni ja salasanani ne eivät toimeneet! Ilmeisesti tunnukseni ei enää kelvannut admin-tunnukseksi koska tunnukseni oli muuttunut ryhmäksi . Minulla oli siis kone jonne pääsi kahdella tunnuksella sisään ja johon ei voinut tehdä mitään muutoksia. Käynnistin koneen vielä uudelleen, kirjoittelin ongelmastani muutamalle Apple-palstalle mutta kellään muulla ei näyttänyt olevan samaa ongelmaa eikä kukaan osannut ilmeisesti minua myöskään auttaa.

Aikani ihmeteltyäni päätin että on tehtävä uusi asennus tilanteen korjaamiseksi. Ajattelin bootata koneen Leopard DVD:ltä ja tätä varten käynnistin koneen optio-näppäin pohjassa. Yllätyin kun boottivalikosta löytyi restore-osio jota siellä ei ole aikaisemmin ollut. Kokeilin käynnistää koneen sieltä ja se tarjosikin mahdollisuutta asentaa Lion uudelleen. Kokeilin vielä tehdä uudelleenasennuksen tyhjentämättä levyä. Tämä meni hienosti läpi vaatimatta mitään interaktiota (en tiedä kauanko tämä kesti kun kävin koirien kanssa uimassa tällä välin) mutta ei auttanut itse ongelmaan, edelleen vain kaksi tunnusta toimi mutta adminin tunnus ei.

Seuraavaksi olikin sitten otettava järeät aseet käyttöön. Kone käyntiin recovery-osiolta, levytyökalulla levy tyhjäksi ja sitten Lion-asennus puhtaaseen koneeseen. Tämä kesti noin puolitoista tuntia, suurin osa ajasta taisi kulua siihen kun asennusohjelma latasi asennuspakettia netistä. Tämän jälkeen oli vuorossa TimeMachine varmuuskopion palautus siirtymäapuria käyttäen, kesto n. 4 tuntia. Jätin koneen tekemään tätä yön ajaksi.

Aamulla sitten oli tiedot palautettu mutta käyttäjätunnusten kanssa oli edelleen sama ongelma! Vain kaksi tunnusta oli käytettävissä, muut olivat taas ryhmiä! Koska kysessä oli tällä kertaa kuitenkin puhdas asennus pystyin määrittämään toisen toimivista tunnuksista adminiksi. Tein sitten uuden tunnuksen itselleni täsmälleen samoilla tiedoilla kuin Snow Leopardissa oli ollut ja järjestelmä sanoi että tälle käyttäjälle löytyy jo kotihakemisto, käytetäänkö sitä. Vastattuani että kyllä helpotus oli suuri kun tunnus vihdoin toimi kuten pitää datoineen päivineen.

Yön aikana oli myös tukifoorumeille ilmestynyt lisää kohtalotovereita. Näyttää siltä että levyn tyhjennystä ei olisi tarvinnut tehdä vaan alla olevilla ohjeilla olisi ilmeisesti tuon admin-oikeuden saanut palautettua:

• Restarted and held Command-R - this boots to utilities
• Top Menu -> Terminal
• Typed into Terminal resetpassword
• Selected Root (this creates a System Administrator) and assigned a new password.
• Restarted the computer.  Now I can see a user option for other.  User root and typed in new password.

No, joka tapauksessa näyttää siltä että Lionin tunnustenkäsittelyssä on jotain vikaa. Olipa joku jo onnistunut tästä syystä saamaan rahat takaisin Lion-ostoksestaan + 50 dollarin iTunes -lahjakortinkin.

Näyttää siltä että nyt pääsee sanomaan loppu hyvin, kaikki hyvin. Mitään ei nähtävästi hävinnyt ja käyttöjärjestelmä on nyt sitten asennettu ihan puhtaana asennuksena. Tämäkin tapaus osoitti että varmuuskopiot on AINA syytä olla ajantasalla. Ja niistä puheenollen näyttää siltä että aikaisempi TimeMachine-varmistus ei enää Lionille kelpaa vaan täytyy tehdä ensi yönä uusi varmuuskopio.

Google+

Google on avannut uuden yhteisöpalvelun Google+:n rajoitettuun testikäyttöön. Heti ensimmäisistä kommenteista lähtien palvelua on ylistetty uudenlaisensi ajatteluksi joka yhdistää niin Facebokin, Twitterin kuin kuvajakopalvelutkin. Ryntäys palveluun on myös ollut valtaisaa ja Googlella onkin vaikeuksia toimittaa kutsuja perille ja päästää uusia kutsuttuja ihmisiä palveluun.

Itse onnistuin pääsemään palveluun toisella yrittämällä. Ensimmäinen kutsupyyntö kuitattiin hoidetuksi mutta mitään sähköpostia en saanut enkä palveluun päässyt sen noin 20 tunnin aikana ennenkuin lähetin toisen pyynnön, tällä kertaa eri henkilölle. Sieltäkään ei tullut mitään sähköpostia mutta muutama tunti pyynnön lähettämisen jälkeen pääsin kuin pääsinkin sisään osoitteessa plus.google.com. Seuraavaksi yritin kutsua vaimon tekemellä merkinnän palveluun ja jakamalla sen hänen kanssaan. Plussa kysyi että lähetetäänkö hänelle sähköposti koska hän ei ole vielä Google+-käyttäjä ja vastasin tietysti että lähetetään. Tämän sähköpostin perillemeno kesti sitten noin kahdeksan tuntia eikä hän ole vieläkään onnistunut kirjautumaan palveluun sisään vaan palvelu pyytää yrittämään myöhemmin uudelleen. Joten palveluun pääseminen vaatii tässä vaiheessa kärsivällisyyttä.

Aloitin Facebookiin tutustumisen vasta reilu puoli vuotta sitten enkä ole päässyt palvelun kanssa oikein sinuiksi. Lisäksi FB:n tietoturva, yksityisyys ja käyttöehdot ovat aina huolettaneet olleet lievästi sanottuna epäselviä. Tästä syystä en esimerkiksi ole koskaan laittanut FB:hen valokuvia satunnaisia räpsyjä lukuunottamatta.

Toinen Facebookin perusongelma on se että siellä on vain yhdenlaisia kavereita. Harvalla meistä kuitenkaan elävässä elämässä tilanne on sellainen että haluamme jakaa kaikki samat asiat samalla tavalla kaikkien tuntemiemme ihmisten kanssa. Google+:ssa voi tehdä rajattoman määrän "Circles":ejä joihin ihmiset voi ryhmitellä vapaasti tyyliin perhe, sukulaiset, ystävät, kollegat, henkilöt joita seuraat jne. Ja sama ihminen voi kuulua useampaan Circles:iin yhtäaikaa. Tämä antaa aivan erilaiset mahdollisuudet palvelun käyttöön kuin esimerkiksi Facebook tai Twitter.

Aika näyttää mitä Plussalle tapahtuu jatkossa mutta ainakin tällä hetkellä näyttää vahvasti siltä että se löytää käyttäjäkuntansa ja jää henkiin toisin kuin esimerkiksi Google Wave:n kävi. Se on sitten eri asia kuinka paljon tällä on vaikutusta esimerkiksi Facebookin ja Twitterin käyttäjämääriin, voihan hyvin olla että Plussasta tulee vain meidän nörttien käyttämä palvelu ja "suuri massa" jää noihin "perinteisiin" yhteisöpalveluihin. Mutta on myös mahdollista että siirtymä alkaa pikkuhiljaa kohti Google+:aa (aikaa se tulee viemään) varsinkin jos FB ja Twitter eivät osaa uudistua riittävän nopeasti. Julkisuudessa onkin veikkailtu että Facebook tulee kopioimaan Plussasta hyvät uudet ominaisuudet omaan palveluunsa pikapuoliin. Tämäkin on tietysti meidän kuluttajien etu, kilpailu pitää palveluntarjoajat varpaillaan ja vie kehitystä eteenpäin.

WWDC 2011:ta odotellessa

Kuva: Macrumors.com

Tänään se sitten vihdoin on, Applen Worldwide Developer's Conference 2011 keynote-puhe jonka pitää vieläpä itse Steve Jobs. Tässä tilaisuudessa tullaan takuuvarmasti kuulemaan uutisia OS X:n seuraavasta versiosta (Lion), iOS 5:sta ja iCloud pilvipalveluista. Nämä Apple on jo vahvistanut.

Lisäksi näyttää vahvasti siltä että TimeCapsulesta tulee uusi versio joka kytkeytyy jotenkin iCloud-palveluun. Itse toivoisin kovasti TimeCapsulen kehittyvän kotipalvelimeksi joka hoitaisi esimerkiksi varmuuskopioinnin pilveen itsenäisesti. Olisi todella mukavaa jos huhut siitä että laite ajaa iOS:ää ja että siihen voisi itse ladata sovelluksia pitäisivät paikkansa.

Elättelen myös pientä toivetta siitä että uusi iPhone vihdoin julkaistaisiin tässä tilaisuudessa. Käytännössä näin varmaan tehdään jos siinä on sellaisia uusia ominaisuuksia jotka vaativat kehittäjien tiedottamista (kuten iPhone 4:ssa vaikkapa gyroskooppi). Jos mitään ei uudesta iPhonesta kuulu, silloin näyttää entistäkin todennäköisemmältä että seuraava malli on "välimalli" 4S joka saatetaan sitten julkaista kaikessa hiljaisuudessa ilman mitään "Stevenotea". Niin tai näin, oman iPhone 3G:ni aika on käynyt loppuun ja tilaan uuden heti kun sen on mahdollista. Välillä joutuu pidättelemään itseään ettei hae jo nyt iPhone 4:sta.

No mutta illalla klo 8 Suomen aikaa pikku purtavat ja kylmät juomat valmiiksi, Steven-palvelus alkaa!

Avant-kokoontumisajot

Viime lauantai meni rattoisasti Yläjärvellä Avant Tecno Oy:n tehtaalla Avantplanet.com:in historian ensimmäisissä kokoontumisajoissa. Porukkaa oli paikalla mielestäni ihan mukavasti ja yllättävän moni oli ottanut oman Avanttinsa mukaan (varmaan kaikki ne osallistujat joilla oli omasta takaa kuljetuskalustoa käytettävissä). Päivä kului koneiden ja työlaitteiden tutkimisen ja koeajojen ja mukavan jutustelun merkeissä. Tehdas suhtautuu asiakkaisiinsa positiivisesti ja olipa paikalla itse toimitusjohtajakin. Tämä asenne ennustaa hyvää menestystä tulevaisuudessakin Avantille.

Pääsin nyt ensimmäistä kertaa isompien Avanttien rattiin (ajoin ainakin 400-, 500- ja 700-sarjalaisia). Kyllä nuo ihan odotusten mukaisesti hienoja pelejä ovat, "ihan oikeita maansiirtokoneita". Ulottuvuus zoom-puomin kanssa on jotain ihan muuta kuin 200-sarjalaisella. Mutta onneksi samalla tajusin että kyllä 200-sarjalainen on kuitenkin (isollekin) omakotipihalle puutarhan hoitoon "se oikea" Avantti. Noita isompia tarvitaan sitten maanrakennukseen, maatalouteen ym järeämpiin hommiin. Lisäksi minun käyttööni 200-sarjalaisessa on yksi etu jota ei isommista löydy: kyytiin ja sieltä pois on huomattavasti helpompi nousta kuin noissa isommissa, erityisesti hytillä varustetuissa koneissa. Erityisen hankala minusta oli 400-sarjalainen, siinä joutuu hivuttautumaan melko kapeasta välistä kuskinpukille, 44-numeron kenkää joutuu oikein sovittelemaan että saa sen koneeseen sisälle.

Oma "Nantti" jäi kotitalliin, minulla kun tuota kuljetuskalustoa ei omasta takaa ole. Sen sijaan kamera lähti mukaan ja kuvia tulikin otettua kolmatta sataa päivän aikana. Otoksia löytyy täältä.

Heti kotiin päästyä oli pakko ottaa Nantti tallista ja leikata tunnin verran nurmikkoa, sen verran jäi ajohaluja tuosta tapaamisesta.

"Suuri salaisuus"

Jostain valokuvausaiheisesta podcastistä opin muutama kuukausi sitten "suuren salaisuuden". Nykyaikaisessa järjestelmäkamerassa (joksi "classic" 5D:kin voidaan laskea) ei olekaan pakko yhdistää tarkennusta, valotusmittausta ja laukaisua yhden ja saman napin alle. Itse asiassa näin ei kannata tehdä vaikka se oletusasetus kaikissa kameroissa taitaa ollakin.

Tämän kuultuani perehdyin tämän asetuksen saloihin ohjekirjan sekä yrityksen ja erehdyksen avulla. Canon 5D:ssä kyseinen asetus on kohdassa Valinnaiset toiminnot (C.Fn) - 04 Laukaisin/AE-lukitus. "Oma" asetukseni on nyt "1:AE lukitus/AF).

Käytännössä tämä tarkoittaa sitä että laukaisimen painaminen puoleenväliin ei tarkenna lainkaan vaan mittaa ainoastaan valotuksen. Tarkennusta hoidetaan peukalolla takaseinän *-painikkeella josta seuraa monenlaista hyötyä:

1. Jos haluaa esimerkiksi tarkentaa kohteeseen keskitarkennuspisteellä (joka on se herkin esim. hämärässä) mutta ei halua kohdetta keskelle kuvaa (kuten useimmiten ei haluta) voi tarkennuksen tehdä valotuksesta lainkaan huolehtimatta ja tämän jälkeen rajata kuvan rauhassa ja mitata valotuksen loppullisella rajauksella. Aikaisemmin kun valotuksen mittaus ja tarkennus tapahtui samalla painikkeella joutui valotusta usein säätämään koska uudelleen rajattaessa kuva-alan valoisuus muuttuu siitä mitä se on kohteen ollessa keskellä kuva-alaa (esimerkiksi taivasta näkyykin enemmän tai vähemmän).
2. Käytettäessä AI Focus tai AI Servo -tarkennusmoodeja on joskus tarve saada tarkennus keskeytettyä (esimerkiksi jos kohde pysähtyy ja haluaa taa uudelleen rajata kuvan tai jos kohteen ja kuvaajan väliin tulee joku este). Nyt kun tarkennus on erillisen painikkeen takana automaattitarkennuksen saa pysäytettyä yksinkertaisesti nostamalla peukalon *-painikkeelta.
3. Objektiivia ei tarvitse koskaan laittaa MF (käsitarkennus)-tilaan vaan aina kun *-painiketta ei paineta se on käytännössä käsitarkennuksella. Näin AF/MF-kytkin ei myöskään unohdu väärään asentoon.

Alkuun tämä vaati tietysti totuttelua mutta nyt uuden asetuksen mukainen kuvaaminen alkaa jo luonnistua. Ja kun tähän tapaan kerran tottuu, paluuta entiseen ei ole. Oikeastaan ainoa huono puoli on se, että koska tämä ei kaikissa kameroissa ole mahdollista joutuu välillä kuvaamaan "vanhallakin" tavalla (esimerkiksi S95:lla kuvatessa).

Portfolio

Päivitin vähän aikaa sitten Flickr-tilini pro-versioon. Tein tämän lähinnä siksi että Lightroom 3:ssa on valmis integraatio Flickr:iin ja tätä kautta on helppoa laittaa kuvat esille ja jakoon. Pro-tilin etuina ovat mahdollisuus ladata palveluun täysikokoiset kuvat sekä täydellinen synkrononti Lightroomin kanssa (myös poistot ja muutokset synkronoituvat). Näin ei tarvitse enää tehdä erillisiä web-sivustoja kun haluaa julkaista kuviaan muiden nähtäville. Ja lisäksi saa statistiikkaa omista kuvista ja niiden katseluista.

Poistin sitten eilen vanhan Portfolio-settini Flickristä (kuvista oli vain pienet versiot eikä settiä ollut tullut ylläpidettyä pitkää aikaan). Tein Lightroomiin smart collectionin säännöllä että jos kuvalla on kolme tähteä tai enemmän se kuuluu settiin Portfolia ja julkaisin tämän setin Flickr:iin.

Ennen kuin päädyin maksamaan Flickr:in pro-tilistä, harkitsin myös SmugMug:in käyttöä, Lightroom kun integroituu myös sinne (samoin kuin Facebookiin mutta sitä en edes harkinnut). Pidän SmugMugin ulkoasusta enemmän ja kuvien geotäggäys toimii siellä paremmin (Flickrissä kuvalle on käsin laitettava täggäys päälle vaikka siinä olisi GPS-koordinaatit valmiina). Mutta toisaalta SmugMug on kallis, halvinkin tili on kalliimpi kuin Flickr:in pro-tili eikä ilmaisia tilejä ole lainkaan. Ja sitten on se tosiasia että valokuvaava maailma nyt vaan on Flickr:issä, ainakin toistaiseksi.

Linkki Flickr-portfoliooni

Kaikki kuvani Flickr:issä löytyvät nyt osoitteesta http://www.flickr.com/photos/markosimo/

Kuulapää

Ei, en ole ajanut itseäni kaljuksi ;-)

Sen sijaan pienet valokuvausaiheiset hankinnat vain jatkuvat. Minulla on menossa jo toinen jalusta eikä minulla ole vielä ikinä ollut kuulapäätä jalustassa vaan molempien mukana tuli ns. kinopää.

Vasta kun näin Trey Ratcliffin videolla käyttämässä kuulapäätä minulle kolahti miksi tuollainen kannattaa hankkia. Oikeasti hyvään kuulapäähän pitää laittaa rahaa likoon useampia satasia ja ihan niin kova tarve minulla ei tässä vaiheessa ollut. Täytyy myös muistaa että jalustanikaan (Slik 780) ei ole mikään huippuvehje, enemmänkin sarjaa raskas ja (melko) vakaa.

Rahaa säästyy myös siinä, että minulla ei ole mitään raskaita vakaaja-zoom-lintuputkia vaan raskain kuorma mitä minun välineistäni kuulapäälle saa kasattua on vain n. 1,5 kg. Päädyin sitten lopulta hakemaan Verkkokauppa.com:ista keskiviikkoiltana Slik Ball Head 800 kuulapään.

Tämä laite on ihan peruskamaa. Ilmeisesti kuulan kireyden (lukituksen ollessa auki) säätöön ei joka mallista löydy mahdollisuutta, tässä sellainen kuitenkin on. Kuormaa valmistaja lupaa tämän kantavan ainakin 3 kg joten hyvin pitäisi minun kalustoni kestää.

Varsinaiseen tosikokeeseen pää ei ole vielä joutunut mutta pienen kokeilun jälkeen ihan soivalta peliltä tämä tuntuu, tuskin tulee ruuvattua kinopäätä enää takaisin.

Ja mikä siinä kuulapäässä nyt sitten niin hyvää on: no siinä voi toisella kädellä avata lukituksen ja toisella melko vapaasti liikuttaa kameraa siten että se jää mihin tahansa asentoon kun sen vain jättää siihen. Kuvankin voi ottaa kuulaa lukitsematta jos suljinaika on vain vähän pidempi kun käsivaralta ja kamerasta pitää kiinni laukaistessa. Tämä on paljon helpomaa ja nopeampaa kuin kinopäällä. Kinopää on sitten parempi vaikkapa panoraamoja kuvatessa.

Ja yksi lisähyöty tuli huomattua vasta hankinnan jälkeen: kuulapäässä ei ole noita pitkiä kahvoja jotka hankaloittavat jalustan käsittelyä, kuljettamista ja pakkaamista.

Nyt pitäisi varmaan ottaa niitä kuviakin...