Hämärän rajamailla

Viime viikonloppuna tuli taas harrastettua valokuvaamista parissa eri tilaisuudessa. Täytyy kyllä sanoa että ei ole marraskuinen Suomi mikään valokuvaamisen ihannepaikka. Valoa on parhaimmillaankin erittäin niukasti ja nyt molemmissa tilaisuuksissa sisävalaistus oli myös hämärä. Ilman keinovaloa ainoa keino saada kuvia elävistä olennoista on käyttää suuria herkkyyksiä (ISO 1600 - 3200) ja valovoimaisten objektiivien suurimpia aukkoja (2.8, 2.0 jopa 1.4). Ja salamaahan minä en käytä (enkä edes omista).

Kamerassa kiinni olevalla salamalla olisi tietysti valoa saanut kohteeseen enemmän mutta minun makuuni kuvat siitä tuskin olisivat parantuneet, pikemminkin päin vastoin. Jos tapahtumassa kuvaaminen olisi ollut pääasia niin koko tila olisi pitänyt valaista sitä ajatellen. Todennäköisesti vain studiosalamoilla ja ammattitaidolla tilanne olisi pystytty "pelastamaan". Mutta koska kuvien on tarkoitus vain toimia muistona tapahtumasta on ihan sallittua että niissä on vähän kohinaa ja epätarkkuutta mutta väittäisin myös niihin tallentuneen aitoa tunnelmaa juurikin keinovalaistuksen puuttuessa.

Yksi ongelma on jälkikäsittelyssä tällaisissa kuvissa valkotasapainon säätäminen. Jos sen säätää "oikein" (eli kohteen mukaan) niin ikkunoista näkyvä hämärä on erittäin kylmää eli voimakkaan sinistä. Jos taas sinisyyttä koittaa vähentää valkotasapainolla tulevat kohteen värit lämpimiksi eli keltaisiksi. Ratkaisin ongelman lopulta osassa kuvia siten että säädin valkotasapainon kohteen mukaan ja vähensin sininstä väriä jos ulkoilman hämäryys oli häiritsevät sinistä eikä kohteessa ollut juurikaan sinistä väriä. Jätin kuitenkin sen verran sinistä että kaikissa kuvissa ulkoilma on selkeästi sinertävää.

Tässä kuvia sunnuntailta

Lauantain kuvat löytyvät Flickr:stä.