lauantai 9. helmikuuta 2013

Koeajettu: Mercedes-Benz C 180 CDI


Tulipa koeajettua C-sarjan Mersu. En ole koskaan ollut varsinaisesti Mersu-miehiä mutta toisaalta ei sellaisen hankkiminen ole ollut mitenkään poissuljettuakaan. Hakiessani auton Veholta pyrytti lunta ja oli liukasta. Mitä parhain sää siis testata nykyaikaista takavetoista autoa.

Ensivaikutelma oli hyvä; auto tuntui kaikinpuolin laadukkaalta, melko hiljaiselta ja hämmästykseni eteni varsin vaivattomasti lumipöperön keskellä. Vain voimakkaammin kiihdyttäessä perän pyrkimys luisua sivulle muistutti auton vetävän takapyörillään mutta nämä luisut jäivät hyvin pieniksi luistoneston ja ajonvakautuksen puuttuessa peliin miltei huomaamattomasti. Myöhemmin kokeilin esimerkiksi mäkilähtöä jäisestä ylämäestä ja Mersu lähti siitä liikkeelle jokseenkin yhtä hyvin kuin hyvillä nastarenkailla varustettu etuvetoinen auto, ellei jopa paremmin. Pari kertaa tarkoituksella pidon rajoja hakiessani oli minun liikkeelle päästäkseni otettava ESP-järjestelmä pois päältä että takapyörille sai tarpeeksi voimaa (tämä muuten tehdään hankalasti valikoista joita selataan ohjauspyörässä olevilla näppäimillä). Myös kaarreajo ja muut arkiset talviajotilanteet sujuivat ilman draamaa tai ongelmia.  Kokeilin autoa myös hetken ilman ESP:tä eräällä isolla parkkipaikalla ja auton käytös oli rauhallista myös näin, toki perän sai paljon "näyttävämpiin" luistoihin (voi tosin olla että joku osa ajonvakautusjärjestelmästä silti on päällä vaikka se valikon mukaan onkin "off").

Autossa oli "hinnat alkaen" moottori, 120 hevosvoimainen 2,1 litrainen turbodiesel. Vääntöä löytyy mukavat 300 Nm joka myös arkiajossa tuntuu. Vaihteistona oli 7-vaihteinen automaatti. Tästä kokonaisuudesta ei ainakaan talvikelillä ajetulla koeajolla löytynyt paljoa huomautettavaa. Kesäkelillä moottorin suhteellisen pieni teho voi tulla esiin esimerkiksi ohitustilanteessa.

Pimeällä ajaessa huomasi että Mersun valot ovat kirjaimellisesti loistavat. Tässä autossa oli ns. Intelligent Light System eli käytännössä monipuolisesti eri tilanteisiin reagoivat kaksoisksenonit. Esimerkiksi käännyttäessä risteyksessä järjestelmä sytyttää sisäkurvin puoleisen sumuvalon antamaan lisää valoa sinne minne ollaan kääntymässä. Lisäksi järjestelmä osaa vaihtaa pitkät valot tarpeen ja muun liikenteen mukaan. Tämä toimi yllättävän hyvin, koko illan aikana en kertaakaan joutunut käsin koskemaan valojen katkaisijoihin. Pimeänajoon liittyy sitten myös vähän negatiivisempi asia: kuljettajan näkökenttää hallitsevat nopeusmittarin ja kojelaudan keskellä loistavat vaaleapohjaiset info-näytöt joiden kirkkaus tuntui olevan vakio vallitsevasta valoisuudesta tai pimeydestä riippumatta. Saabin hillityn kojelaudan valaistukseen (joka vielä säätyy valoisuuden mukaan) ja Night Panel-toimintoon tottuneelle näky oli pimeässä kuin Tokio yöllä. Onneksi auton erinomaiset valot auttoivat keskittymään ulkonäkymiin, ainakin nyt kun oli lumista, pimeässä syyssateessa voi olla toisin.

Muistan useasta autolehtien Mersu-koeajosta arvostelua ns. monitoimiviiksestä ja nyt sain siihen itse tuntumaa. Tämä Mersun tavaramerkki on siis ratin vasemmalla puolella oleva viiksi jolla hoidellaan normaalien vilkkujen ja kaukovalojen lisäksi myös tuuli- ja takalasinpesulaitteet. Ratin oikealla puolella ei sitten mitään viikseä olekaan. Tämä vaatii muista merkeistä tulevilta kuljettajilta tottumista (samoin varmaan Mersuun tottuneesta tuntuu muiden merkkien erillinen lasinpesulaiteviiksi yhtä oudolta). Tätä ongelmaa koeajamassani autossa vähensi onneksi se että siinä oli pyyhinautomatiikka sadetunnistimella. Ja kun kaukovalotkin vaihtuivat automaattisesti niin tälle viikselle jäi käyttöä vain vilkun kytkimenä. Monitoimiviiksen alapuolella, noin kello kahdeksan kohdalla on vakionopeussäätimen viiksi. Se on sen verran lyhyt ja alhaalla että se jää helposti piiloon ja kuitenkin toisaalta käsi hakeutuu sille helposti vilkkua tavoitellessaan. Tässä kohtaa Mersun insinöörit ovat mielestäni epäonnistuneet, varsinkin kun koko ratin oikea puoli olisi täysin vapaana vaikkapa vakkarin viikselle. Vakionopeussäätimen käyttö vaatii myös otteen irroittamista ratista vaikka varsinkin set ja cancel toimintojen pitäisi tapahtua mahdollisimman pienillä käden liikkeillä ratista kiinni pitäen.

Muuten vakionopeussäädin toimii tosi hyvin; esimerkiksi nopeuden muutokset hoituvat pienillä viiksen liikeillä +/- 1 km/h ja suuremmlla liikkeillä ylös- tai alaspäin lähimpään tasakymmeneen. Lisäksi asetettu nopeus näkyy hyvin selvästi ja havainnollisesti nopeusmittarissa. Nämä toiminnot olisivat täydellisiä jos nopeus olisi todellista mutta valitettavasti myös Mersun mittari näyttää liian suurta nopeutta joten jos haluaa ajaa tarkkaan suurinta sallittua nopeutta joutuu nopeuden säätämään ensin isolla liikkeellä oikealle kymmenluvulle ja sitten erikseen kompensoimaan mittarivirheen pienemmillä liikkeillä, vaikkapa 83 km/h:iin. Kun rajoitus sitten vaihtuu, vaikkapa 80 -> 60, joutuu "kymppejä" vähentämään kolme kertaa kahden sijaan koska ensimmäinen iso säätö laskee vain lähimpään tasakymmeneen, tässä esimerkissä 83 -> 80. Jos isompi säätö muuttaisi nopeutta aina tasan 10 km/h päästäisiin esimerkkitilanteessa loogisella kahden "kympin" säädöllä. Tai vielä parempi olisi tietysti jos nopeus otettaisiin GPS-signaalista (tai nopeusmittari kalibroisi itsensä säännöllisesti sen avulla). Erikoista vakionopeussäätimessä oli se että nopeutta sillä vähennettäessä auto jopa jarruttaa itse ja hidastus on suhteellisen nopeaa, jopa niin että voi olla syytä vilkaista taustapeiliin ettei mahdollinen takapuskurissa roikkuja pääse tekemään lähempää tuttavuutta. Tämä kyllä ehkäisee tehokkaasti tahattoman ylinopeuden ajamisen jyrkimmässäkin  alamäessä. Eräs löyhästi vakionopeussäätimen käyttöön liittyvä ongelma itselläni oli luontevan lepuutuspaikan löytäminen oikealle jalalle. Tykkään ajaa paljon vakionopeussäätimellä ja tällöin olisi tärkeää että oikean jalan saa lepämään. Tässä autossa tuota paikkaa ei tuntunut yhden illan kokeilun perusteella löytyvän.

Autossa oli AMG-sporttipaketti johon kuuluivat 225/45 R 17 renkaat. Itse en kuulu näiden (yli)leveiden ja hyvin matalaprofiilisten renkaiden ystäviin. Kohtuullisen hyvin nämäkin renkaat auton alla toimivat, jopa siis talvikelillä. Mutta epäilemättä korkeampiprofiiliset renkaat tekisivät autosta mukavamman ja kaikin puolin paremman. Näiden "urheilurenkaiden" piikkiin menee varmaan ainakin osittain myös korkeahko rengasmelu (auton muu laatu- ja hintataso huomioiden).

Yksi itselleni tärkeä asia on auton medialaitteen toiminta iPhonen kanssa. Mersu näki iPhonen tavallaan kahtena eri laitteena; puhelimena sekä Bluetooth audiolähteenä. Puhelinosa toimi erittäin hyvin; puhelin yhdistyi aina automaattisesti Bluetoothin välityksellä ja esimerkiksi tulevaan puheluun vastaaminen onnistui yhtä (auton) nappia painamalla ja hands freen äänenlaatu oli hyvä. Median toistaminen oli vähän hankalampaa, jostain syystä tätä ei automaattisesti yhdistetty vaan auton valikoiden syövereistä oli joka kerta valittava "yhdistä viimeisimpään lähteeseen". Tämän jälkeen toisto kyllä onnistui ilman ongelmia. Mutta Applen navigointiohjelman ääniä en lyhyellä testauksella saanut lainkaan kuulumaan, niitä ei kuulunut puhelimesta eikä auton äänentoistolaitteista. Tässä yhteydessä on myös sanottava että auton valikoiden käyttöliittymä oli aika hirveä. Oikeastaan täytyy vähän ihmetellä että Steve Jobs ajoi Mersulla (tai ehkä ne ei muissa autoissa ole sen paremmat).

Yhteenvetona sanoisin että pikku-Mersu on laadukkaan tuntuinen, hyvä ajettava ja kaikin puolin kelpo auto. Vähät miinukset menevät miltei kaikki tavalla tai toisella käyttöliittymän puolelle. Nämä ovat henkilökohtaisia asioita ja tämän koeajon perusteella täytyy sanoa että vaikka Mersun C-sarjalainen on erittäin hyvä auto, se ei ole minun autoni.


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti