Tulossa: iPhone 4S

Elisalta tuli sähköpostia viime perjantaina että nyt heiltä saa ennakkovarata iPhone 4S-puhelimia. Niinpä pistin saman tien varauksen mustasta 64 GB:n mallista sisään.

Nykyinen puhelimenihan on iPhone 3G joka on hankittu samana päivänä kuin iPhonen myynti Suomessa alkoi, heinäkuussa 2008. Käytössäni oleva yksilö ei kyllä ole ihan noin vanha, alkuperäinen puhelin vaihtui takuuna uuteen joskus huhtikuussa 2009. Aikoinaan tämän puhelimen ostaessani ajattelin että näin kalliin laitteen on kestettävä käytössä kolme vuotta. No kolme vuotta tuli viime heinäkuussa sitten täyteen mutta ensimmäistä kertaa neljään vuoteen Applella ei ollutkaan kesällä uutta laitetta saatavilla, ainoastaan jo vuosi aikaisemmin julkaistu iPhone 4 (ja kaksi vuotta vanha iPhone 3GS). Niinpä jäin sitten odottelemaan seuraavaa mallia koska vanha 3G kuitenkin toimi vaikka aika hitaalta tuntuikin.

Tuo hitaus alkoi todenteolla iOS:n päivityttyä versioon 4. Myöhemmät päivitykset paransivat tilannetta jonkin verran mutta version 3 nopeuteen ei enää ollut näköjään paluuta. Apple myös lopetti 3G mallin päivitykset versioon 4.2.1 marraskuussa 2010 eli melkein vuosi sitten. 3G näyttääkin jääneen jonkinlaiseksi väliinputoajamalliksi, vuosi sen jälkeen julkaistu 3GS jäi edelleen myyntiin (ja luonnollisesti myös päivitysten piiriin) vaikka senkin jälkeen on nyt julkaistu jo kaksi uudempaa mallia, 4 ja 4S.

Tässä uutta mallia odotellessa olen ehtinyt pohdiskella onko mitään järkeä laittaa puhelimeen melkein tuhat euroa?

Vastatakseni itselleni tuohon kysymykseen on pysähdyttävä hetkeksi miettimään laitteen roolia elämässäni. iPhone on ollut ehkä tuntimääräisesti kaikkein eniten käyttämäni elektroninen laite viime vuosien aikana. Saattaa olla että käytän puhelintani keskimäärin useamman tunnin kuin työkonettani (eli yli 40 tuntia viikossa)! Lonkalta heittäen eniten käyttämäni ominaisuudet (tässä järjestyksessä) ovat:

1. Mediasoitin. Aina kun teen jotain sellaista mikä ei vaadi ihmeempää ajattelemista, kuuntelen nykyään podcasteja tai äänikirjoja. Esimerkiksi yksin autolla ajaessa, siivotessa, ruohoa leikatessa, koiria ulkoiluttaessa, junalla matkustaessa jne. En voisi kuvitella enää tekeväni noita asioita ilman mediasoittimen tuomaa "viihdykettä". Viihdykettä lainausmerkeissä sen takia että koen monet podcastit erittäin hyödyllisiksi niin työn kuin harrastustenkin kannalta. Lisäksi ilman äänikirjoja minulla ei olisi aikaa "lukea" yhtään kirjaa.
2. Netti ja uutiset. iPhone on tuonut netin aidosti taskuun ja mukaan kaikkialle. Tarkistan päivän tärkeimmät uutiset iPhonella monta kertaa päivässä (niinkin antiikkisesta lähteestä kuin teksti-TV:stä) ja teknologiauutisia tulee seurauttua esimerkiksi Twitterin kautta. Varsinaista selainta tulee käytettyä suhteellisen harvoin, erilliset sovellukset ovat useimmiten kätevämpiä.
3. Kalenteri. iPhonessani on ainoa kalenteri joka kokoaa yhteen työmerkinnät Lotus Notes kalenterista ja yksityismerkinnät Google-kalenterista. Kalenterisoftana käytän Week Cal-nimistä softaa Applen vakiokalenterin sijaan.
4. Kaikki muu: ostoslistat, kartat, simppelit pelit (pasianssi!), laskin, TV-tallennusten ajastus, ravintolahaku, säätiedotukset jne. Aina mukana ja käytettävissä, tämä todellä helpottaa elämää.

Tuon tärkeimmän ominaisuuden eli mediasoittimen tarpeen hoitaisi tietysti erillisellä iPodilla tai vastaavallakin mutta silloin joutuisi pitämään kahta erillistä laitetta mukana, ajantasalla, ladattuna jne. Lisäksi esimerkiksi lenkillä ollessa puhelun tullessa joutuisi pysäyttämään mediatoistimen, ottamaan kuulokkeen toisesta korvasta, kaivamaan puhelimen esille ja vastaamaan siihen. Kolmen koiran kanssa tuo vaatii jo akrobaatin taitoja. Nyt riittää kun painan kuulokkeiden vastausnappia ja loppu hoituu itsestään (mediasoitin pysähtyy puhelun ajaksi ja jatkaa sen loputtua automaattisesti).

Uuden "puhelimen" (alkaa todella tuntua siltä että iPhonessa puhelin on vain yksi sovellus, eikä edes kovin paljon käytetty sellainen!) myötä listaan toivoisin ilmestyvän kärjen tuntumaan vielä ainakin kaksi uutta asiaa:

1. Kamera. 3G:n kamera on... niin no, kolme vuotta vanha kännykkäkamera. 4S:n myötä toivon että iPhone olisi aidosti myös pokkari taskussani ja toisi sitä myöten lisää tilaisuuksia harrastaa valokuvausta. Erityisesti kameran käyttöönotton nopeudelta ja helppoudelta odotan paljon. Tietysti myös kuvanlaatu ja ominaisuudet ovat varmasti kertaluokkaa 3G:tä paremmat.
2. Navigointi. Ostin jo 3G:hen Navigon Nordic navigointisoftan sen ollessa 50%:n alennuksessa. 3G vain on liian hidas noin raskaan sovelluksen pyörittämiseen. Kyllä se siinä toimii noin periaatteessa mutta hitaus tekee siitä käyttökelvottoman. 4S:n myötä toivon että tarve erillisen TomTom navigaattorin käyttöön katoaa.

Kun asiaa katsoo tältä kannalta ei 839 euroa kuulosta enää ihan mahdottomalta summalta ehkäpä tämän hetkisen elämäni tärkeimmästä teknisestä apuvälineestä vaikka se iso summa onkin. Uuden iPhonen soisi kyllä sitten säilyvän käyttökelpoisena vähintään kaksi, mielellään kolme seuraavaa vuotta. Ja kun nyt katsoo 3GS:n ja nelosen elinkaaria niin luotan siihen että näin varmasti myös on.

Uusi TV-setuppi

Sain vihdoin aikaiseksi kuvata uuden TV-kokonaisuuden. Elisa viihteen digiboksi ja Boxee Box ovat piilossa oikeanpuoleisessa kaapissa lasiovien takana. Samassa kaapissa ovat myös jatkojohto, verkkokytkin sekä metreittäin erilaisia johtoja.

Ja laitetaan nyt tähän sitten vielä tarkempi kuva noista Amphion Helium3 kaiuttimista, niistä kun ei tunnu netistä löytyvän kunnon kuvia, ainakaan tässä värissä.

Kaiken kaikkaan olen erittäin tyytyväinen kokonaisuuden ulkonäköön mutta ennenkaikkea siihen miltä TV-kuva näyttää ja miltä äänentoisto kuulostaa!

Kalusteostoksilla

Koko uuden HDTV-projektin vaikein ja työläin osa on yllättäen ollut oikeanlaisen TV-tason löytäminen. Tarvitaan melko leveä, vähintään 2 metrinen "tiski" johon mahtuu keskelle 50-tuumainen telkkari, reunoille kaiuttimet ja tason alle 17 cm korkea ja liki 40 cm syvä vahvistin. Ja painoa pitäisi kestää vähintään 50 kg (telkkari 30+ kiloa ja vahvistin 10 kg + muut roippeet). Ja ulkonäkö pitäisi luonnollisesti olla meidän olohuoneeseen sopiva.

Miltei kahden viikon kiertelyn ja tutkimisen jälkeen löysimme vihdoin Habitare-messuilta Kauhajokelaisen P. Rotola-Pukkila Oy:n Proline-sarja. Tästä sarjasta valittiin sitten lopulta 240 cm leveä kokonaisuus jonka toisessa päässä on kaksioisainen laatikko ja toisessa satiinilasiovet. Väliin jää avohyllyt. Kokoonpanon päättämisessä oli suureksi avuksi valmistajan sivuilta löytyvä 3D-suunnitteluohjelma jolla voi helposti kokeilla erilaisia kokonaisuuksia (josta yllä oleva kuvakin on napattu). Firman palvelu oli hyvää niin messuilla kuin niiden jälkeenkin asioitaessa ja kun hinnastakin päästiin yksimielisyyteen niin taso aloitti matkansa Kauhajoelta meille viime perjantaina.

Denonin vahvistin on tarkoitus laittaa keskelle avohyllylle ja ruma Elisa Viihteen digiboksi tuonne lasiovien taakse kaappiin samoin kuin verkkokytkin. Boxee Box saattaa päästä tason päälle TV:n viereen näkyville, mutta sen voisi laittaa täysin piiloonkin kun sen kaukosäädin toimii radiotaajuudella. Katsotaan nyt alkuviikosta kunhan saadaan taso kotiin.

HDMI, ARC & CEC

Vasta kantapään kautta puolivahingossa opin että maagiset lyhenteet HDMI, ARC ja CEC olivat niitä uudistuksia jotka kuvittelinkin keksityn näiden reilun kymmenen vuoden aikana kun olin pihalla alan kehityksestä. Kuten aikaisemmassa kirjoituksessani kirjoitin, halusin siis yksinkertaisen tavan parantaa television ääntä (ja siis yksinkertaisen nimenomaan päivittäisessä käytössä).

HDMI on varmaan useimmille tuttu liitäntä jolla nykyaikaiset teräväpiirtokuvaa tukevat laitteet liitetään toisiinsa. Liitäntä välittää myös monikanavaäänen digitaalisena.

ARC on puolestaan äänen paluukanava HDMI-kaapelissa (ARC - Audio Return Channel). Paluukanavan avulla TV ja AV-vahvistin toimivat yhdessä siten että ääni voi siirtyä sekä vahvistimesta TV:hen päin että myös päinvastoin ilman erillistä (optista) äänikaapelia.

CEC puolestaan on lyhenne sanoista Consumer Electronics Control ja se mahdollistaa standardin tavan komentaa toisia laitteita HDMI-kaapelin kautta, esimerkiksi vahvistin osaa ottaa komentoja vastaan TV:ltä.

Käytännössä tämä monimutkaiselta kuullostava asia tarkoittaa kolmea asiaa:

1. TV osaa käskeä vahvistimen päälle ja pois samalla kun TV käynnistyy tai sammuu
2. TV osaa säätää AV-vahvistimen äänenvoimakkuutta
3. Molemmat ominaisuudet toimivat TV:n omalla kaukosäätimellä. Pelkkää TV:stä tulevaa ääntä toistettaessa vahvistimen kaukosäädintä ei tarvita lainkaan.

Näin jälkikäteen tuntuu vähän oudolta että kukaan ei osannut minulle tätä kertoa etukäteen vaikka yritin tällaista toimintoa kysellä. Ei kodinkoneliike, ei kotiteatteriin ja Hi-Fi:in erikoistunut liike eikä edes netin vekottimiin ja niihin liittyviin kysymyksiin erikoistunut sivusto osannut auttaa. Ehkä en vaan osannut kysyä oikein.

Sitten kun laitteet oli vihdoin kotona niin yrityksen, erehdyksen ja netin avulla asia alkoi pikkuhiljaa selvitä. Asiaa ei suinkaan helpota se että jokainen laitevalmistaja on varmuuden vuoksi vaihtanut CEC-nimen tilalle oman kaupallisen nimensä, Panasonicilla se on esimerkiksi Viera Link, Samsungilla Anynet+, Sonylla Bravia Link ja Bravia Sync.

Aluksi kytkin Elisa Viihteen digiboksin ja Boxee Box:in Denonin AV-vahvistimeen. Tämä on kai se perinteinen tapa, AV-vahvistin toimii kaiken kuvan ja äänen "keskuksena" ja lähettää sitten valitun kuvalähteen kuvan TV:lle ja valitun äänilähteen kaiuttimiin. Tästä aiheutuu kuitenkin pari pientä ongelmaa: ensinnäkin nyt vahvistinta joutuu oikeasti käyttämään; siitä pitää aina valita kuva- ja äänilähde. Toisekseen kun tähän yhdistää sen että joskus haluaa myös katsoa TV:tä sen omalla virittimellä niin edellisen lisäksi joutuu säätämään myös TV:n kuvalähdettä sen oman virittimen ja AV-vahvistimelta tulevan kuvan välillä. Ei oikein hyvä, vaatii paljon yleiskaukosäätimen konffaamista eikä todennäköisesti sittenkään toimi 100%:sti.

Niinpä mietin asian toisin. Myös TV:ssä on neljä HDMI-sisääntuloa kuten vahvistimessakin joten yhtä hyvin voin laittaa digiboksin ja Boxeen kiinni suoraan telkkariin. ARC huolehtii sitten aina siitä että kaikkien laitteiden ääni välittyy vahvistimelle ja sitä kautta ulkoisiin kaiuttimiin. Muutin kytkennät näin ja nyt toimii kohtuu hyvin. Ohjelmoin vielä Logitechin kaukosäätimeen TV:n katselun ja Elisa Viihteen katselun ja pääsin näin eroon Elisan digiboksin surkeasta kaukosäätimestä. TV:n kaukosäädin jäi vielä ainakin toistaiseksi olohuoneen pöydälle toisaalta siksi että se on ihan hyvä ja toisaalta siksi että kuten tavallista, Logitechin ohjain ei aina toimi oikein.

Ääntä!

Uuden television saavuttua oli helppo havaita että ennakkoon lukemani haukut uusien televisioiden kaiuttimista pitävät paikkansa. Kyllähän noista television omista kaiuttimista (hätätilassa) uutiset kuuntelee mutta elokuvan katseleminen musiikkiohjelmista puhumattakaan ei tosiaankaan houkuttele.

Suurin ongelma erillisen äänilähteen kanssa on sen tuoma monimutkaisuus. Tähän astisen kokemukseni mukaan se tarkoittaa vääjäämättä joko kahta erillistä kaukosäädintä joista toisella vaihdetaan kanavia ja toisella säädetään äänenvoimakkuutta tai sitten monitoimikaukosäätimen käyttöä. Jälkimmäinen meillä onkin ollut käytössä jo vuosia, nykyinen on mallia Logitech Harmony 700. Vaikka tuo Harmony 700 on käsittääkseni ihan hyvä säädin, ei se kuitenkaan toimi 100%:lla varmuudella. Liian usein esimerkiksi joku laite jää käynnistymättä ja sitten onkin jo ei-nörteillä käyttäjillä sormi suussa että mitäs nyt pitäisi tehdä. Ja täytyy tunnustaa että vaikka nörtti olenkin niin iän myötä olen oppinut arvostamaan yksikertaista ja toimivaa kokonaisuutta.

Edellisen TV:n ja vahvistimen ostosta on kulunut jo sen verran aikaa että minussa heräsi toivo josko näitä asioita olisi otettu vähän paremmin huomioon nykyvehkeissä. Aluksi innostuin NuForce Icon 2 -vahvistimesta, jota Verkkokauppa.com mainostaa näin:

"NuForce Icon toimii myös erinomaisesti television yhteydessä. Digitaalisen vahvistimen vuoksi Iconissa on erittäin pieni virrankulutus. Sen vuoksi, se voi olla esimerkiksi television takana piilossa ja säädät äänenvoimakkuuden television kaukosäätimellä."

Tätä vahvistinta myydään Amphion Helium 410 -kaiuttimien kanssa pakettina ja tämä tuntui oikealta kokoonpanolta meidän tarpeisiin.

Sitten kun perehdyin asiaan tarkemmin alkoi karu totuus paljastua. Koska tuossa NuForce:ssa ei ole HDMI-liitäntää eikä optista äänen sisääntuloliitäntää, olisi TV liitettävä analogisilla RCA-kaapeleilla vahvistimeen (ainoa digitaalinen liitäntä vahvistimessa on USB). Ja ilmeisesti että sen saisi toimimaan kuten Verkkokaupan mainosteksti sanoo olisi ääni otettava television kuulokeliitännästä (että TV:n oma kaukosäädin pystyisi säätämään äänenvoimakkuutta). Ja nyt kun kokeilin, uudessa TV:ssä kuulokevoimakkuutta säädetään monimutkaisesti menun kautta, joten sekään ei olisi toiminut.

Nämä asiat alkoivat kunnolla selvitä vasta kun hain ammattiapua. Onneksi löysin Helsingin Pitäjänmäeltä Hi-Fi- ja kotiteatteriliikkeen nimeltä Mareksound. Sieltä saamamme loistavan palvelun avulla kaiuttimet vaihtuivat pykälää isompiin Helium3:iin. Vahvistin oli aluksi tarkoitus päivittää Icon2:n uuteen versioon joka tulee kuulemma lokakuussa ja jossa on digitaalinen sisääntulo ja kaukosäädin. Mutta pari päivää (!) tätä pohdittuani tajusin että nyt on palattu takaisin lähtöruutuun; erikseen käynnistettävään ja omalla kaukosäätimellä ohjattavaan vahvistimeen. Niinpä Mareksoundin ystävällisellä avustuksella vahvistin vaihtui vielä kerran ihan perinteiseen kotiteatterin viritinvahvistimeen, Denon AVR-1911:een. Ja tätä ei tarvitse odottaa lokakuulle, itse asiassa se on kuulemma poistossa oleva viime vuoden malli mutta pitäisi riittää meidän tarpeisiin paremmin kuin hyvin. Ja vaikka vahvistin onkin 7.1 vahvari, pysyn kaiuttimien suhteen alkuperäisessä 2.0 -suunnitelmassa (perinteinen stereokaiutinpari ilman subbaria). Koekuuntelu Mareksoundilla vahvisti tämän, laadukas 2.0 soundi riittää meille mainiosti ja vanhalle 5.1 systeemille on käytännössä ollut varsin vähän käyttöä. Mitä yksinkertaisempi ja toimivampi setuppi, sitä parempi.

Nyt vain odotellaan kaiuttimia Kuopiosta saapuviksi.

Uutta TV:tä valitsemassa

Kun päätös uuden telkkarin hankkimisesta oli tehty, oli laitteen valinta kohtuullisen helppoa. Lähtökohdat valinnalle olivat:

• Koko vähintään 50 tuumaa. Meillä katseluetäisyys on nelisen metriä (13 jalkaa) eikä haittaisi jos uutiset pystyisi katsomaan vaikka miltei kahdeksan metrin päässä olevan ruokapöydän ääreltä. Jos katsoo esimerkiksi Amazonin kokotaulukosta niin huomaa että tällaisiin olosuhteisiin minimikoko on 50 tuumaa ja ylärajaa ei käytännössä olekaan.
• Plasma: tässä kokoluokassa plasma pääsee oikeuksiinsa. Plasma-televisiossa liike toistuu paremmin, musta on mustaa eikä harmaata ja katselukulma on täysi 180 astetta ilman värivääristymiä. Haittapuolella ovat sitten jonkin verran paksumpi ja painavampi laite joka kuluttaa enemmän sähköä ja jossa on riski kuvan kiinnipalamiselle. 
• DVB-T2 viritin: nyt kun vihdoin saatiin päätettyä että tämä on se standardi jota Suomessa käytetään, olisi television ostaminen ilman DVB-T2 -tukea vähän sama kuin analogisen television ostaminen; tarvitaan taas ulkoinen digiboksi jotta (HD-)lähetystä pystyisi vastaanottamaan. Lisäksi noita DVB-T2 digibokseja on melko rajallinen valikoima.
• Ei 3D:tä. Henkilökohtaisesti uskon nykyisen 3D hömpän olevan ohimenevä ilmiö ja kykenen saamaan migreenin ilman sitäkin. Minua harmittaisi maksaa televisiossa mielestäni täysin turhasta 3D:stä senttiäkään.

Luulin jo että DVB-T2 ja ei-3D:tä eivät samaan laitteeseen mahdu, kumpikin kun on uusinta uutta jota valmistajat kuvittelevat kaikkien haluavan. Merkkivalikoima tuntui rajoittuvan LG:hen, Panasoniciin ja Samsumngiin. Merkkeinä rankkasin nämä sitten omien mielikuvien ja DVDPlazan keskusteluiden perusteella järjestykseen Panasonic, Samsung ja viimeisenä LG. Löysin sitten iloiseksi yllätyksekseni Panasonicilta uuden mallin jossa juuri nuo ominaisuudet toteutuivat, Panasonic Viera TX-P50G30Y.

Verkkokauppa.com lupaili laitteelle toimitusajaksi 5-9 työpäivää ja laitoin tilauksen vetämään. Kysyin seuraavana päivänä kyseistä laitetta vielä paikalliselta Expert-kauppiaalta joka lupasikin sen käytännössä samalla hinnalla ja mikä parasta, laitteita oli varastossa. Tällä välin Verkkokauppa.com:in toimitusaika oli repsahtanut arvioon 2-4 viikkoa mikä ei kokemusteni mukaan ennusta hyvää. Näin peruin Verkkokauppa.com:in tilauksen ja ostin laitteen "lähikaupasta". Se on näin ison laitteen kyseessä ollen sikälikin viisasta että jos laitteen joutuu joskus kiikuttamaan takuuhuoltoon niin kuljettaminen onnistuu huomattavasti vähemmällä vaivalla.

Uusi televisio on nyt ollut käytössä vajaan viikon, kirjoittelen tarkemmin käyttökokemuksista myöhemmin.

Eroon putkitelkkarista

Rakas vaimoni on jo pidempään kysellyt miksei meillä ole vielä taulu-TV:tä. Olen yrittänyt selittää että se johtuu siitä että taulu-TV:t ovat nykyään teräväpiirtokuvaa näyttäviä laitteita eikä meillä ole mitään teräväpiirrolla katsottavaa. Sitäpaitsi vanha 32-tuumainen Sony Trinitron on aivan ehjä ja kuvanlaadultaan parasta mitä SD-tarkkuudella saa. Myös standardit tällä alueella tuntuvat hakevan vielä itseään eikä odottamisesta sikäli olisi mitään haittaa.

Viime toukokuussa YLE vihdoin aloitti teräväpiirtolähetykset ja standardi olikin kuin olikin jälleen uusi (DVB-T2) jolle lähetysten alkaessa oli saatavana vain kourallinen vastaanottimia. Kun sitten syyskuun alussa tuli taas vaimon kanssa puhetta tästä sutjakammasta telkkarista sanoin että nyt sitä voisi jo harkita. Kun vielä DVB-T2:sta tukevia laitteitakin oli tullut markkinoille laajempi valikoima, totesin että TV voidaan vaihtaa jos samalla hankitaan vähän muutakin siihen liittyvää:

• Boxee Box: Olen jo pitkään kaivannut laitetta jolla saisi sisältöä (lähinnä videoita ja valokuvia) netistä televisioon. Vaihtoehdot ovat olleet joko Apple TV 2 tai Boxee Box. Osin Puhujainkulman Erkan (hänellä on molemmat) suosituksesta, osin TVkaista-tuen takia päädyin tuplasti kalliimpaan Boxee Boxiin.
• Uusi vahvistin ja kaiuttimet: Taulu-TV:issä on lukemani mukaan surkeat kaiuttimet (siis vielä huonommat kuin vanhoissa putkitelkuissa). Tämä johtunee siitä että littanaan koteloon ei kertakaikkaan pysty tekemään laadukkaita kaiuttimia. Meillähän on vanha Sonyn DAV-S500 5.1 vahvistin/viritin/DVD-soitin-combo. Paitsi että se on wanha ja ruma se on myöskin rikki; ennen lämpeämistään kunnolla se menee vähän väliä itsestään "headphone theatre"-moodiin eli se kuvittelee itsekseen että kuulokkeet on kytketty vahvistimeen ja kaiuttimet pitä mykistää.

Samassa yhteydessä on tarkoitus muutenkin yksinkertaistaa setuppia: aion luopua kokonaan paikallisesta tallentamisesta ja muovikiekkojen (CD, DVD jne) käytöstä, sisältö tulee joko "pilvestä" tai kotiverkon DLNA-palvelimelta. Käytännössä sisällöstä vastaavat siis jatkossa Elisa Viihde ja TVkaista. Saa nähdä miten käy; Topfieldin hakusanatallennusta voi vielä tulla ikävä ja mitä lapset mahtaa sanoa kun kerron että DVD-levy pitää ensin ripata verkkoon ennenkuin sitä voi katsoa.

Tein sitten alustavan suunnitelman ja budjetin joka meni kuin menikin läpi "hallituksen" käsittelyssä. Tämän jälkeen homma eteni TV:n lopulliseen valintaan josta lisää myöhemmin.

Ljus i vårt hus!

Nyt on sitten yksi aikakausi lopussa ja toinen alkamassa. Olen luopunut yhdestä "perusdogmastani", vain valitsevassa valossa kuvaamisesta. Olen jo pidemmän aikaa miettinyt että sitten kun haluan oppia jotain ihan uutta valokuvauksen alalta niin voisin alkaa opettelemaan salaman kanssa kuvaamista tai "strobismia" kuten nykyään on muotia sanoa.

Melkein yhtä pitkään olen vertaillut noiden "tavallisten", kameraan kiinnitettävien salamoiden ja studiosalamoiden eroa, lähinnä hintaeroa. Alusta asti on selvää että jos hommaa aikoo opetella "kunnolla", niin yksi salama ei kovin pitkälle riitä. Ja yhtälailla selvää on että juuri siinä kameran päällä on se salamavalon kaikkein huonoin paikka (Rick Sammonin sanoin: "Take the darn flash off the camera!").

Niinpä sitten päädyin miltei heräteostoksena ostamaan viimeisenä lomapäivänä Rajalasta Elinchrom D-Lite-it 4 To Go -studiosalamapaketin. Tämä oli mielestäni varsin oiva ostos noviisille joka ei edes tiedä mitä kaikkea pitäisi hankkia. Nähdäkseni tässä paketissa on kaikki oleellinen ja harrastelijasetiksi vieläpä kohtuullisen laadukasta tavaraa.

Settiin kuuluu:

• Kaksi D-Lite-it 4 salamapäätä (teho 400 WS, ohjausvalot 100 W), varustettu radiovastaanottimella ja orjakennolla
• Kaksi metallista salamajalustaa
• Kaksi softboxia (mitä nämä ovat suomeksi?)
• Yksi heijastinkupu
• Kaksi salamapään suojakupua
• ELS Transmitter ECO -radiolähetin
• Kantolaukut

Tässä vaiheessa vähäisellä ymmärrykselläni tuolla setillä saa siis pehmeää valoa (x 2) softboxeilla ja kovaa valoa heijastinkuvulla. Jalustoissa riittää säätövaraa ainakin normaalin huonekorkeuden kattoon asti (itse asiassa koiria kuvattaessa voisi olla joskus tarvetta saada salama alemmaksin kuin mitä nämä jalustat antavat myöten). Kaiken kruunaa pienikokoinen radiolähetin joka laitetaan kameran salamakenkään (vai pitäisikö sanoa radiolähetinkenkään ;-) jonka avulla molempien salamoiden laukaiseminen onnistuu ilman kaapeleita.

Ensimmäisten kokeilujen jälkeen täytyy sanoa että tämä on aivan uusi maailma. Sitä parempi mitä vähemmän on vallitsevaa valoa, sitten vaan salamat melko pienelle teholle (säätövaraa löytyy 5 aukkoa kymmenesosa-aukon välein), ISO 100, 135/2.0L:ään aukoksi 8, suljinaika 1/160 s ja valotus on kohdallaan!

Kun objektiivin pääsee himmentämään "sweet spot" -alueelle on lopputuloksena niin terävää kuvaa että niillä voisi ajaa parran!

Vaikka "perusvalaistus" onnistuu aloittelijaltakin helposti riittää valaistuksen opettelussa varmasti puuhaa seuraaviksi vuosiksi jos vaan aikaa ja mielenkiintoa riittää.

Gorillapod Magnetic

Tilasin kesäloman alussa taskujalustan Canon S95:lle. Valinta päätyi Gorillapod Magnetic:iin lähinnä sen monipuolisuuden ansiosta. Sitä voi käyttää tavallisena (mini)kolmijalkana, gorillapodina jonka voi kiertää tarttumaan pylvään, kaiteen tms ympärille ja sokerina pohjalla Magnetic-mallissa kunkin jalan pohjassa on melko voimakas magneetti jolla jalustan saa tarttumaan magneettisiin metalleihin. Eikä vehje ole hinnallakaan pilattu, Verkkokauppa.com:issa 29,90 €, omani tilasin tosin Amazon.uk:sta.

Nyt muutaman viikon käytön jälkeen täytyy sanoa että valinta oli varsin onnistunut. Jalusta kantaa S95:n vajaat 200 grammaa hyvin eikä tarvitse pelätä että kamera puotoaisi. Myös magneettien teho riittää pitelemään kameraa erillaisissa asennoissa. Jalustakierteeseen kiinnitettävä "pikakiinnityslevy" on hyvin pienikokoinen ja se voi olla kamerassa koko ajan kiinni, myös kameran ollessa kotelossa. Itse jalusta on niin pieni ja kevyt että se sujahtaa taskuun helposti.

Tällaisesta jalustasta on monenlaista iloa. Yksi käyttökohde on luonnollisesti omakuvien ottaminen (tai sellaisten ryhmäkuvien joissa haluaa olla mukana). Lisäksi S95:lla saa jalustan kanssa kuvia varsin pimeässäkin, onhan pisin valotusaika 15 sekuntia. Ja tietysti myös HDR-kuvien ottaminen onnistuu jalustan avulla.

Aika monipuolinen laite edulliseen hintaan.

Elämää Leijonan kanssa

Nyt on reilut pari viikkoa elämää Leijonan kanssa takana. Tässä yhteenveto tähänastisista kokemuksista.

Näytön vieritys
Kun OS X Lion viimein oli onnistuneesti asennettu, ensimmäinen asia jossa huomasi eron aikaisempaan oli skrollaussuunnan vaihtuminen iOS:n tapaiseksi; sen sijaan että vierittäessä "säädellään vierityspalkkia" Lionissa oletusarvoisesti "tartutaan sisältöön" ja työnnetään sitä ylös tai alas. Asetuksissa tätä kutsutaan nimellä "luonnollinen vierityssuunta". Alkuun tämä tuntuu oudolta (kun on parikymmentä vuotta totutellut päinvastaiseen). Yritin tottua siihen, turhauduin ja palautin vierityssuunnan samaksi joka se aikaisemmissa versioissa on ollut. Mutta kun aloin tottua full screen -sovelluksiin ja spaces-virtuaalityöpöytiin (joista enemmän seuraavaksi) niin näiden myötä "vanhanmallinen" vieritys ei enää tuntunutkaan loogiselta ja vaihdoin uuden "luonnollisen" vierityksen takaisin käyttöön. Ja nyt siihen on oikeasti alkanut jo tottuakin.

Full screen -sovellukset ja spaces
Ennakkoon nämä full scree" -sovellukset tuntuivat turhilta ja tyhjänpäivisiltä. Mutta kuinka ollakaan, tämä oli ehkä se kaikkein merkittävin Lionin tuoma muutos minun päivittäiseen tietokoneen käyttööni. Tämän 13 tuumaisen MacBook Pron kanssa koko ruudun Safari, Mail tai iTunes tuntuu jokseenkin sopivan kokoiselta ja nyt kun jokainen full screen -sovellus saa myös oman virtuaalityöpöydän ja niiden välillä vaihtaminen käy kätevästi kolmen sormen skrollauksella vaakasuuntaan ei paluuta entiseen ikkunoiden käyttöön ole. Tämä on ainakin pienemmällä kannettavan näytöllä varustetuissa koneissa ihan oikeasti toimiva uudistus ja tekee koneen käytöstä paljon "iPad-mäisempää". Voi myös olla että yli 20 tuuman näytöllä tämä ominaisuus ei sitten ehkä olekaan niin käyttökelpoinen.

Automaattitallennus ja tilanteen tallennus
Ehkä viimeinen omassa käytössäni merkittävä uudistus on tilanteen tallennus uloskirjautuessa. Lion tallentaa oletusarvoisesti uloskirjautuessa auki olevat ohjelmat, niiden ikkunoiden sijainnit jne. Tämän johdosta on nyt paljon helpompi antaa kone vaimolle tämän sitä pyytäessä vaikka onkin saanut juuri availtua Safarin välilehtiin "ne 20 artikkelia jotka on ihan pakko lukea". Kaiken lisäksi ominaisuus toimii myös koneen uudelleenkäynnistyksen jälkeen jolloin esimerkiksi päivitysten asentaminen on aikaisempaa helpompaa, edelleen ne 20 välilehteä löytyvät sieltä Safarista.

Kaiken kaikkiaan OS X Lion on varsin piristävä päivitys, pitkästä aikaa tietokoneen käyttöjärjestelmään on keksitty jotain ihan uutta (olkoonkin että se pitkälti tulee iOS:n puolelta). Alussa on tietysti yhteensopivuusongelmia (itsellä mm. Buffalon NAS-purkki ei alkuun toiminut TimeMachinen kanssa mutta Buffalolta tuli jo päivitys NAS:in ohjelmistoon). Applen päivitys on hinnoiteltu niin, että varmasti suurin osa Snow Leopard -käyttäjistä tulee päivittämään Lioniin ja tätä myöten ohjelmisto- ja laitetoimittajilla on kova paine saada Lion-yhteensopivat ohjelmistoversiot ulos mahdollisimman pian. Tämä on tietysti meidän kuluttajien etu.

Jellonaa mä metsästän

Nyt se on sitten vihdoin asennettu, OS X 10.7 eli Lion, kolmas kerta toden sanoi.

Homma alkoi asennuspaketin lataamisella. Lion kun on ensimmäinen OS X versio joka toimitetaan App Storesta ladattuna eikä DVD:llä, kokoa latauspaketilla on nelisen gigatavua. Lataamiseen meni vajaa tunti noin 13 mbps yhteydellä.

Hintaa Jellonalla on 23,99 €, varsin kohtuullisesti hinnoiteltu käyttöjärjestelmä siis, varsinkin kun lisenssi on vieläpä voimassa kaikille kotitalouden koneille. Apple selvästi haluaa että kaikki päivittäisivät koneensa uusimpaan käyttöjärjestelmäversioon.

Koneeseen tuli viime maanantaina sopivasti 8 GB muistiakin Verkkokauppa.com:ista ja levyn olin päivittänyt jo vähän aikaisemmin 750 GB:n 7200 RPM malliin joten pari vuotta vanhaa 13 tuuman MBP:tä on nyt "virkistetty" sopivasti uutta käyttöjärjestelmää varten.

Tein seuraavat valmistelut:

• OS X päivitykset ajantasalle
• Tärkeimmät ohjelmat (mm. SuperDuper!) ajantasalle
• Levyn oikeuksien korjaus (tämän ajoin ensimmäisen kerran vasta nyt ja korjattavaa näytti melko paljon löytyvän)
• Varmuuskopiointi Time Machinella

Boottaavaa varmistusta SuperDuper!:illa en nyt tehnyt kun se varmistuslevy on työpaikalla. Hätätilanteessa voisin bootata Snow Leopard DVD:ltä (tai hakea sen ulkoisen levyn töistä) ja palauttaa uusimmat datat Time Machine varmistuksesta.

Latauksen jälkeen dockiin ilmestyi Asenna OS X Lion. Asennusohjelma käynnisti koneen uudelleen ja aloitti sitten asentamisen jota kesti puolisen tuntia. Lopuksi kone käynnistyi vielä kerran ja Jellona oli asennettu. Mutta kaikki ei mennytkään niinkuin Strömsössä: sisäänkirjausruudulla ei enää näkynytkään omaa käyttäjätunnustani (eikä kolmen tyttäremmekään tunnuksia), siinä oli vain vaimon tunnus ja Guest. Kirjauduin vaimon tunnuksilla kun en muutakaan voinut. Systeemi sinänsä toimi ihan hienosti mutta kun menin käyttäjä- ja ryhmähallintaan niin näin että minun ja tyttärien tunnuksista olikin tullut jostain syystä ryhmiä. Kun yritin muuttaa niitä niin OS X kysyi tietysti admin-tunnusta ja salasanaa. Annettuani oman tunnukseni ja salasanani ne eivät toimeneet! Ilmeisesti tunnukseni ei enää kelvannut admin-tunnukseksi koska tunnukseni oli muuttunut ryhmäksi . Minulla oli siis kone jonne pääsi kahdella tunnuksella sisään ja johon ei voinut tehdä mitään muutoksia. Käynnistin koneen vielä uudelleen, kirjoittelin ongelmastani muutamalle Apple-palstalle mutta kellään muulla ei näyttänyt olevan samaa ongelmaa eikä kukaan osannut ilmeisesti minua myöskään auttaa.

Aikani ihmeteltyäni päätin että on tehtävä uusi asennus tilanteen korjaamiseksi. Ajattelin bootata koneen Leopard DVD:ltä ja tätä varten käynnistin koneen optio-näppäin pohjassa. Yllätyin kun boottivalikosta löytyi restore-osio jota siellä ei ole aikaisemmin ollut. Kokeilin käynnistää koneen sieltä ja se tarjosikin mahdollisuutta asentaa Lion uudelleen. Kokeilin vielä tehdä uudelleenasennuksen tyhjentämättä levyä. Tämä meni hienosti läpi vaatimatta mitään interaktiota (en tiedä kauanko tämä kesti kun kävin koirien kanssa uimassa tällä välin) mutta ei auttanut itse ongelmaan, edelleen vain kaksi tunnusta toimi mutta adminin tunnus ei.

Seuraavaksi olikin sitten otettava järeät aseet käyttöön. Kone käyntiin recovery-osiolta, levytyökalulla levy tyhjäksi ja sitten Lion-asennus puhtaaseen koneeseen. Tämä kesti noin puolitoista tuntia, suurin osa ajasta taisi kulua siihen kun asennusohjelma latasi asennuspakettia netistä. Tämän jälkeen oli vuorossa TimeMachine varmuuskopion palautus siirtymäapuria käyttäen, kesto n. 4 tuntia. Jätin koneen tekemään tätä yön ajaksi.

Aamulla sitten oli tiedot palautettu mutta käyttäjätunnusten kanssa oli edelleen sama ongelma! Vain kaksi tunnusta oli käytettävissä, muut olivat taas ryhmiä! Koska kysessä oli tällä kertaa kuitenkin puhdas asennus pystyin määrittämään toisen toimivista tunnuksista adminiksi. Tein sitten uuden tunnuksen itselleni täsmälleen samoilla tiedoilla kuin Snow Leopardissa oli ollut ja järjestelmä sanoi että tälle käyttäjälle löytyy jo kotihakemisto, käytetäänkö sitä. Vastattuani että kyllä helpotus oli suuri kun tunnus vihdoin toimi kuten pitää datoineen päivineen.

Yön aikana oli myös tukifoorumeille ilmestynyt lisää kohtalotovereita. Näyttää siltä että levyn tyhjennystä ei olisi tarvinnut tehdä vaan alla olevilla ohjeilla olisi ilmeisesti tuon admin-oikeuden saanut palautettua:

• Restarted and held Command-R - this boots to utilities
• Top Menu -> Terminal
• Typed into Terminal resetpassword
• Selected Root (this creates a System Administrator) and assigned a new password.
• Restarted the computer.  Now I can see a user option for other.  User root and typed in new password.

No, joka tapauksessa näyttää siltä että Lionin tunnustenkäsittelyssä on jotain vikaa. Olipa joku jo onnistunut tästä syystä saamaan rahat takaisin Lion-ostoksestaan + 50 dollarin iTunes -lahjakortinkin.

Näyttää siltä että nyt pääsee sanomaan loppu hyvin, kaikki hyvin. Mitään ei nähtävästi hävinnyt ja käyttöjärjestelmä on nyt sitten asennettu ihan puhtaana asennuksena. Tämäkin tapaus osoitti että varmuuskopiot on AINA syytä olla ajantasalla. Ja niistä puheenollen näyttää siltä että aikaisempi TimeMachine-varmistus ei enää Lionille kelpaa vaan täytyy tehdä ensi yönä uusi varmuuskopio.

Google+

Google on avannut uuden yhteisöpalvelun Google+:n rajoitettuun testikäyttöön. Heti ensimmäisistä kommenteista lähtien palvelua on ylistetty uudenlaisensi ajatteluksi joka yhdistää niin Facebokin, Twitterin kuin kuvajakopalvelutkin. Ryntäys palveluun on myös ollut valtaisaa ja Googlella onkin vaikeuksia toimittaa kutsuja perille ja päästää uusia kutsuttuja ihmisiä palveluun.

Itse onnistuin pääsemään palveluun toisella yrittämällä. Ensimmäinen kutsupyyntö kuitattiin hoidetuksi mutta mitään sähköpostia en saanut enkä palveluun päässyt sen noin 20 tunnin aikana ennenkuin lähetin toisen pyynnön, tällä kertaa eri henkilölle. Sieltäkään ei tullut mitään sähköpostia mutta muutama tunti pyynnön lähettämisen jälkeen pääsin kuin pääsinkin sisään osoitteessa plus.google.com. Seuraavaksi yritin kutsua vaimon tekemellä merkinnän palveluun ja jakamalla sen hänen kanssaan. Plussa kysyi että lähetetäänkö hänelle sähköposti koska hän ei ole vielä Google+-käyttäjä ja vastasin tietysti että lähetetään. Tämän sähköpostin perillemeno kesti sitten noin kahdeksan tuntia eikä hän ole vieläkään onnistunut kirjautumaan palveluun sisään vaan palvelu pyytää yrittämään myöhemmin uudelleen. Joten palveluun pääseminen vaatii tässä vaiheessa kärsivällisyyttä.

Aloitin Facebookiin tutustumisen vasta reilu puoli vuotta sitten enkä ole päässyt palvelun kanssa oikein sinuiksi. Lisäksi FB:n tietoturva, yksityisyys ja käyttöehdot ovat aina huolettaneet olleet lievästi sanottuna epäselviä. Tästä syystä en esimerkiksi ole koskaan laittanut FB:hen valokuvia satunnaisia räpsyjä lukuunottamatta.

Toinen Facebookin perusongelma on se että siellä on vain yhdenlaisia kavereita. Harvalla meistä kuitenkaan elävässä elämässä tilanne on sellainen että haluamme jakaa kaikki samat asiat samalla tavalla kaikkien tuntemiemme ihmisten kanssa. Google+:ssa voi tehdä rajattoman määrän "Circles":ejä joihin ihmiset voi ryhmitellä vapaasti tyyliin perhe, sukulaiset, ystävät, kollegat, henkilöt joita seuraat jne. Ja sama ihminen voi kuulua useampaan Circles:iin yhtäaikaa. Tämä antaa aivan erilaiset mahdollisuudet palvelun käyttöön kuin esimerkiksi Facebook tai Twitter.

Aika näyttää mitä Plussalle tapahtuu jatkossa mutta ainakin tällä hetkellä näyttää vahvasti siltä että se löytää käyttäjäkuntansa ja jää henkiin toisin kuin esimerkiksi Google Wave:n kävi. Se on sitten eri asia kuinka paljon tällä on vaikutusta esimerkiksi Facebookin ja Twitterin käyttäjämääriin, voihan hyvin olla että Plussasta tulee vain meidän nörttien käyttämä palvelu ja "suuri massa" jää noihin "perinteisiin" yhteisöpalveluihin. Mutta on myös mahdollista että siirtymä alkaa pikkuhiljaa kohti Google+:aa (aikaa se tulee viemään) varsinkin jos FB ja Twitter eivät osaa uudistua riittävän nopeasti. Julkisuudessa onkin veikkailtu että Facebook tulee kopioimaan Plussasta hyvät uudet ominaisuudet omaan palveluunsa pikapuoliin. Tämäkin on tietysti meidän kuluttajien etu, kilpailu pitää palveluntarjoajat varpaillaan ja vie kehitystä eteenpäin.

WWDC 2011:ta odotellessa

Kuva: Macrumors.com

Tänään se sitten vihdoin on, Applen Worldwide Developer's Conference 2011 keynote-puhe jonka pitää vieläpä itse Steve Jobs. Tässä tilaisuudessa tullaan takuuvarmasti kuulemaan uutisia OS X:n seuraavasta versiosta (Lion), iOS 5:sta ja iCloud pilvipalveluista. Nämä Apple on jo vahvistanut.

Lisäksi näyttää vahvasti siltä että TimeCapsulesta tulee uusi versio joka kytkeytyy jotenkin iCloud-palveluun. Itse toivoisin kovasti TimeCapsulen kehittyvän kotipalvelimeksi joka hoitaisi esimerkiksi varmuuskopioinnin pilveen itsenäisesti. Olisi todella mukavaa jos huhut siitä että laite ajaa iOS:ää ja että siihen voisi itse ladata sovelluksia pitäisivät paikkansa.

Elättelen myös pientä toivetta siitä että uusi iPhone vihdoin julkaistaisiin tässä tilaisuudessa. Käytännössä näin varmaan tehdään jos siinä on sellaisia uusia ominaisuuksia jotka vaativat kehittäjien tiedottamista (kuten iPhone 4:ssa vaikkapa gyroskooppi). Jos mitään ei uudesta iPhonesta kuulu, silloin näyttää entistäkin todennäköisemmältä että seuraava malli on "välimalli" 4S joka saatetaan sitten julkaista kaikessa hiljaisuudessa ilman mitään "Stevenotea". Niin tai näin, oman iPhone 3G:ni aika on käynyt loppuun ja tilaan uuden heti kun sen on mahdollista. Välillä joutuu pidättelemään itseään ettei hae jo nyt iPhone 4:sta.

No mutta illalla klo 8 Suomen aikaa pikku purtavat ja kylmät juomat valmiiksi, Steven-palvelus alkaa!

Avant-kokoontumisajot

Viime lauantai meni rattoisasti Yläjärvellä Avant Tecno Oy:n tehtaalla Avantplanet.com:in historian ensimmäisissä kokoontumisajoissa. Porukkaa oli paikalla mielestäni ihan mukavasti ja yllättävän moni oli ottanut oman Avanttinsa mukaan (varmaan kaikki ne osallistujat joilla oli omasta takaa kuljetuskalustoa käytettävissä). Päivä kului koneiden ja työlaitteiden tutkimisen ja koeajojen ja mukavan jutustelun merkeissä. Tehdas suhtautuu asiakkaisiinsa positiivisesti ja olipa paikalla itse toimitusjohtajakin. Tämä asenne ennustaa hyvää menestystä tulevaisuudessakin Avantille.

Pääsin nyt ensimmäistä kertaa isompien Avanttien rattiin (ajoin ainakin 400-, 500- ja 700-sarjalaisia). Kyllä nuo ihan odotusten mukaisesti hienoja pelejä ovat, "ihan oikeita maansiirtokoneita". Ulottuvuus zoom-puomin kanssa on jotain ihan muuta kuin 200-sarjalaisella. Mutta onneksi samalla tajusin että kyllä 200-sarjalainen on kuitenkin (isollekin) omakotipihalle puutarhan hoitoon "se oikea" Avantti. Noita isompia tarvitaan sitten maanrakennukseen, maatalouteen ym järeämpiin hommiin. Lisäksi minun käyttööni 200-sarjalaisessa on yksi etu jota ei isommista löydy: kyytiin ja sieltä pois on huomattavasti helpompi nousta kuin noissa isommissa, erityisesti hytillä varustetuissa koneissa. Erityisen hankala minusta oli 400-sarjalainen, siinä joutuu hivuttautumaan melko kapeasta välistä kuskinpukille, 44-numeron kenkää joutuu oikein sovittelemaan että saa sen koneeseen sisälle.

Oma "Nantti" jäi kotitalliin, minulla kun tuota kuljetuskalustoa ei omasta takaa ole. Sen sijaan kamera lähti mukaan ja kuvia tulikin otettua kolmatta sataa päivän aikana. Otoksia löytyy täältä.

Heti kotiin päästyä oli pakko ottaa Nantti tallista ja leikata tunnin verran nurmikkoa, sen verran jäi ajohaluja tuosta tapaamisesta.

"Suuri salaisuus"

Jostain valokuvausaiheisesta podcastistä opin muutama kuukausi sitten "suuren salaisuuden". Nykyaikaisessa järjestelmäkamerassa (joksi "classic" 5D:kin voidaan laskea) ei olekaan pakko yhdistää tarkennusta, valotusmittausta ja laukaisua yhden ja saman napin alle. Itse asiassa näin ei kannata tehdä vaikka se oletusasetus kaikissa kameroissa taitaa ollakin.

Tämän kuultuani perehdyin tämän asetuksen saloihin ohjekirjan sekä yrityksen ja erehdyksen avulla. Canon 5D:ssä kyseinen asetus on kohdassa Valinnaiset toiminnot (C.Fn) - 04 Laukaisin/AE-lukitus. "Oma" asetukseni on nyt "1:AE lukitus/AF).

Käytännössä tämä tarkoittaa sitä että laukaisimen painaminen puoleenväliin ei tarkenna lainkaan vaan mittaa ainoastaan valotuksen. Tarkennusta hoidetaan peukalolla takaseinän *-painikkeella josta seuraa monenlaista hyötyä:

1. Jos haluaa esimerkiksi tarkentaa kohteeseen keskitarkennuspisteellä (joka on se herkin esim. hämärässä) mutta ei halua kohdetta keskelle kuvaa (kuten useimmiten ei haluta) voi tarkennuksen tehdä valotuksesta lainkaan huolehtimatta ja tämän jälkeen rajata kuvan rauhassa ja mitata valotuksen loppullisella rajauksella. Aikaisemmin kun valotuksen mittaus ja tarkennus tapahtui samalla painikkeella joutui valotusta usein säätämään koska uudelleen rajattaessa kuva-alan valoisuus muuttuu siitä mitä se on kohteen ollessa keskellä kuva-alaa (esimerkiksi taivasta näkyykin enemmän tai vähemmän).
2. Käytettäessä AI Focus tai AI Servo -tarkennusmoodeja on joskus tarve saada tarkennus keskeytettyä (esimerkiksi jos kohde pysähtyy ja haluaa taa uudelleen rajata kuvan tai jos kohteen ja kuvaajan väliin tulee joku este). Nyt kun tarkennus on erillisen painikkeen takana automaattitarkennuksen saa pysäytettyä yksinkertaisesti nostamalla peukalon *-painikkeelta.
3. Objektiivia ei tarvitse koskaan laittaa MF (käsitarkennus)-tilaan vaan aina kun *-painiketta ei paineta se on käytännössä käsitarkennuksella. Näin AF/MF-kytkin ei myöskään unohdu väärään asentoon.

Alkuun tämä vaati tietysti totuttelua mutta nyt uuden asetuksen mukainen kuvaaminen alkaa jo luonnistua. Ja kun tähän tapaan kerran tottuu, paluuta entiseen ei ole. Oikeastaan ainoa huono puoli on se, että koska tämä ei kaikissa kameroissa ole mahdollista joutuu välillä kuvaamaan "vanhallakin" tavalla (esimerkiksi S95:lla kuvatessa).

Portfolio

Päivitin vähän aikaa sitten Flickr-tilini pro-versioon. Tein tämän lähinnä siksi että Lightroom 3:ssa on valmis integraatio Flickr:iin ja tätä kautta on helppoa laittaa kuvat esille ja jakoon. Pro-tilin etuina ovat mahdollisuus ladata palveluun täysikokoiset kuvat sekä täydellinen synkrononti Lightroomin kanssa (myös poistot ja muutokset synkronoituvat). Näin ei tarvitse enää tehdä erillisiä web-sivustoja kun haluaa julkaista kuviaan muiden nähtäville. Ja lisäksi saa statistiikkaa omista kuvista ja niiden katseluista.

Poistin sitten eilen vanhan Portfolio-settini Flickristä (kuvista oli vain pienet versiot eikä settiä ollut tullut ylläpidettyä pitkää aikaan). Tein Lightroomiin smart collectionin säännöllä että jos kuvalla on kolme tähteä tai enemmän se kuuluu settiin Portfolia ja julkaisin tämän setin Flickr:iin.

Ennen kuin päädyin maksamaan Flickr:in pro-tilistä, harkitsin myös SmugMug:in käyttöä, Lightroom kun integroituu myös sinne (samoin kuin Facebookiin mutta sitä en edes harkinnut). Pidän SmugMugin ulkoasusta enemmän ja kuvien geotäggäys toimii siellä paremmin (Flickrissä kuvalle on käsin laitettava täggäys päälle vaikka siinä olisi GPS-koordinaatit valmiina). Mutta toisaalta SmugMug on kallis, halvinkin tili on kalliimpi kuin Flickr:in pro-tili eikä ilmaisia tilejä ole lainkaan. Ja sitten on se tosiasia että valokuvaava maailma nyt vaan on Flickr:issä, ainakin toistaiseksi.

Linkki Flickr-portfoliooni

Kaikki kuvani Flickr:issä löytyvät nyt osoitteesta http://www.flickr.com/photos/markosimo/

Kuulapää

Ei, en ole ajanut itseäni kaljuksi ;-)

Sen sijaan pienet valokuvausaiheiset hankinnat vain jatkuvat. Minulla on menossa jo toinen jalusta eikä minulla ole vielä ikinä ollut kuulapäätä jalustassa vaan molempien mukana tuli ns. kinopää.

Vasta kun näin Trey Ratcliffin videolla käyttämässä kuulapäätä minulle kolahti miksi tuollainen kannattaa hankkia. Oikeasti hyvään kuulapäähän pitää laittaa rahaa likoon useampia satasia ja ihan niin kova tarve minulla ei tässä vaiheessa ollut. Täytyy myös muistaa että jalustanikaan (Slik 780) ei ole mikään huippuvehje, enemmänkin sarjaa raskas ja (melko) vakaa.

Rahaa säästyy myös siinä, että minulla ei ole mitään raskaita vakaaja-zoom-lintuputkia vaan raskain kuorma mitä minun välineistäni kuulapäälle saa kasattua on vain n. 1,5 kg. Päädyin sitten lopulta hakemaan Verkkokauppa.com:ista keskiviikkoiltana Slik Ball Head 800 kuulapään.

Tämä laite on ihan peruskamaa. Ilmeisesti kuulan kireyden (lukituksen ollessa auki) säätöön ei joka mallista löydy mahdollisuutta, tässä sellainen kuitenkin on. Kuormaa valmistaja lupaa tämän kantavan ainakin 3 kg joten hyvin pitäisi minun kalustoni kestää.

Varsinaiseen tosikokeeseen pää ei ole vielä joutunut mutta pienen kokeilun jälkeen ihan soivalta peliltä tämä tuntuu, tuskin tulee ruuvattua kinopäätä enää takaisin.

Ja mikä siinä kuulapäässä nyt sitten niin hyvää on: no siinä voi toisella kädellä avata lukituksen ja toisella melko vapaasti liikuttaa kameraa siten että se jää mihin tahansa asentoon kun sen vain jättää siihen. Kuvankin voi ottaa kuulaa lukitsematta jos suljinaika on vain vähän pidempi kun käsivaralta ja kamerasta pitää kiinni laukaistessa. Tämä on paljon helpomaa ja nopeampaa kuin kinopäällä. Kinopää on sitten parempi vaikkapa panoraamoja kuvatessa.

Ja yksi lisähyöty tuli huomattua vasta hankinnan jälkeen: kuulapäässä ei ole noita pitkiä kahvoja jotka hankaloittavat jalustan käsittelyä, kuljettamista ja pakkaamista.

Nyt pitäisi varmaan ottaa niitä kuviakin...

Uusia kameratarvikkeita

Tähyslasi tuli sitten keskiviikkona paikalliseen postiin. Vaihdoin sen samana iltana, vaihto oli aika helppoa mukana tulleiden ohjeiden ja työkalun avulla. Kovasti ohjeissa varoitettiin likaamasta lasia, sen puhtaaksi saaminen olisi kuulemma vaikeaa tai mahdotonta. Lopuksi asetin vielä kameran valikoista tähyslasityypin oikeaksi, se kun vaikuttaa valotusmittarin toimintaan.

Uusi tähyslasi tuntuu helpottavan jonkin verran käsin tarkentamista. Yllätyksekseni näkymä ei mielestäni juurikaan pimentynyt vaikka tätä lasia ei suositella kuin 2.8 ja isomman aukon omaavien objektiivien kanssa käytettäväksi. No, oma "pimein" putkeni on 2.0 joten ei ole sen suhteen mitään hätää. Vaikea sanoa onko tuo nyt oikeasti 40 euron arvoinen parannus.

Torstaina posti puolestaan kiikutti postilaatikkoon BlackRapid RS-5 kamerahihnan. Tämä on ns. sling-tyyppinen hihna joka pujotetaan toisen käden ja pään ympäri siten että hihna kulkee viistoon rinnan yli. Kamera kiinnitetään hihnaan jalustakierteeseen kiinnitettävällä silmukalla. Silmukka kiinnittyy liukuun joka mahdollistaa kameran nostamisen kuvausasentoon ilman hihnaan koskemista. Päädyin juuri tähän merkkiin ja malliin kun se on ollut niin usein "pick of the week" This week in photography podcastissä.

Hihna on laadukkaan tuntuinen ja jokseenkin juuri sellainen kuin ajattelinkin sen olevan. Ja säilytystilaa on reilusti (mm. iPhonelle) ottaen huomioon että kyseessä on kuitenkin kamerahihna, ei -laukku. Perjantaina kävin lenkillä Masin kanssa Lemmenlaaksossa ja otin kokeeksi kameran 24 mm objektiivin kanssa mukaan (siis ilman laukkua). Hyvin kulki kamera mukana eikä esimerkiksi pompota kuten kaulasta roikotettaessa. Alla vielä kuva kyseiseltä reissulta.

Valokuvauskaluston päivitystä?

Ajattelin pitkästä aikaa palkita itseni hankkimalla jotain uutta valokuvaukseen liittyvää vekotinta. Minulla on pitkään ollut toivelistalla makro-objektiivi, lähinnä Canon EF 100/2.8 Macro. Tällaisen saisi AC-Fotolta Saksasta vaivaisella 466 Eurolla (kauhea kasa rahaa, tiedän, mutta laatuobjektiiviksi lähes puoli-ilmainen). Jostain syystä Rajala kehtaa pyytää samasta kapineesta peräti 655 Euroa. Ja sitten alkoi mietityttämään että pitäisikö pistää vielä 300 lisää likoon ja ostaa saman tien uusi EF 100/2.8 L IS Macro jossa olisi siis kuvanvakaaja (IS = Image Stabilizer)  ja tietysti L-sarjan hieno punainen rengas ;-)

Ystävä tuli tässä kuitenkin hätiin ja lainasi oman 100/2.8:nsa (siis ilman punaista rinkulaa) kokeiluun. Hänen kanssaan keskusteltuani ja objektiivia kokeiltuani tulin siihen johtopäätökseen että tässä vaiheessa elämääni en alakaan makrokuvaajaksi, ainkaan järkkärillä. Taitaa tuo PowerShot S95 riittää jatkossa niiden kukkakuvien ottamiseen. Pääsyynä tähän ovat makrokuvaukseen liittyvät erinomaisen lyhyt syväterävyysalue (jossa muuten pokkari on tässä suhteessa "parempi") sekä tolkuton valontarve joka tarkoittaisi käytännössä investointia myös tehokkaaseen (ja kalliiseen) salamaan. Ja minä kun en ole vielä valmis salamakuvaustakaan aloittamaan.

Mutta kun kerran ostomoodi oli päällä niin pakkohan sitä oli jotain pientä uuttaa hankkia. Amazonilta tilasin BlackRapid RS-5 kamerahihnan ja Verkkokauppa.com:ista Ee-S tähyslasin manuaalitarkennusta helpottamaan. Mutta näistä lisää sitten kun saapuvat.

Jäi muuten ihmetyttämään nuo Canon-laitteiden hintaerot. Tuo makro-objektiivi tuli jo mainittua mutta sitten esimerkiksi Canon EOS 5D Mark II runko (kyllä, sitäkin tuli kuolattua) maksaa Rajalassa 1799 mutta Verkkokauppa.com:issa peräti 1999,90. Eli kannattaa kyllä katsoa mistä noita ostaa.

Laitetaan tähän nyt sitten loppuun yksi kokeeksi otettu makrokuva arkipäiväisestä esineestä (f/32 ja 140 s!):

Windows Phone 7, otto 2

Nyt kun noita WP 7 puhelimia on alkanut tulla käyttöön niin on aika tarkastella onko aikaisempi kiinnostus lisääntynyt vai vähentynyt.

Aika yleinen mielipide tuntuu olevan että käyttöliittymä on sekä kaunis että toimiva. Muu toiminnallisuus sen sijaan viittaa "vähemmän edistyneeseen" käyttöön. Aika paljon näitä ovat teknologia-asiantuntijat luonnehtineet "vaimon" tai "äidin" puhelimiksi. Siis ihmisille jotka haluavat vain käyttää laitetta ja joiden vaatimukset ovat aika perustasolla esimerkiksi sovellusten suhteen. Tässä suhteessa WP 7 näyttäisi olevan vielä iPhoneakin "simppelimpi" ja tietyllä tavalla vastakohta esim. Android-luureille.

Eniten tällä hetkellä kuitenkin huolestuttaa Microsoftin tuki näille vehkeille. WP 7:sta on löytynyt monta aika pahaa bugia (se on tietysti aivan luonnollista ottaen huomioon että alusta on aivan uusi) joille Microsoft ole tehnyt mitään. Pahin ehkä kaikista on datasiirtoon liittyvät ongelmat (laite latailee itsekseen suuria määriä dataa matkapuhelinverkosta, WLAN-yhteydessä oleva puhelin siirtyy käyttämään matkapuhelinverkkoa kun näytönsäästäjä menee päälle jne). Lisäksi tuntuu olevan epäselvyyttä siitä että miten korjaukset kun ne aikanaan tulevat saadaan eri laitteille ja millä aikataululla. WP 7:n suhteen näyttää syntyvän samanlainen ongelma kuin Androideissa jo on: päivitykset ovat kiinni ainakin kahdesta ja ainakin Amerikassa (joka sitten heijastuu kaikkialle muuallekin) myös kolmannesta osapuolesta. Näitä ovat tietysti käyttöjärjestelmän valmistaja (Microsoft/Google), laitevalmistaja (esim. Samsung, HTC jne) ja sitten ainakin USA:ssa vielä teleoperaattori (Microsoft on pyörtänyt aikaisemmat puheet että operaattori ei voisi estää päivityksiä halutessaan). Tässä suhteessa Applen suljetuksi haukuttu ekosysteemi on vahvasti kuluttajan puolella; kaikki tulee Applelta ja iPhonen päivittäminen pelkästään iTunesin kautta tiputtaa myös operaattorit kokonaan välistä pois. Amerikkalaiset operaattorit lienevät yksi syy siihen että iPhone ei tue OTA (Over the Air) päivityksiä. On tavallaan surullista että Microsoft ei ole näitä asioita osannut ottaa huomioon nyt neljä vuotta ensimmäisen iPhonen julkaisun jälkeenkään.

Tällä hetkellä oma kiinnostukseni Windows Phone 7 -laitteen hankintaan on voimakkaasti laskussa. Odotan mielenkiinnolla mitä iPhone 5 tuo tullessaan. Apple lopetti juuri nykyisen puhelimeni iPhone 3G:n tukemisen eli siinä on viimeinen softaversio nyt sisällä.

Buffalo LinkStation Pro LS-XHL 2TB

Tilasin viime vuoden lopulla Amazon.uk:sta Buffalon LinkStation NAS-purkin. Valinta osui tähän merkkiin ja malliin lähinnä smallnetbuilder.com arvostelun perusteella ja siksi että laitteestä löytyy iTunes-palvelin ja tuki Time Machinelle. Tuolta Amazonista sen sai yli 50 euroa halvemmalla kuin verkkokauppa.com:ista joten eipä tullut suosittua suomalaista kauppaa tällä kertaa. Ostaminen oli tosin vähän vaikeaa kun aluksi Amazonin ostojärjestelmä ilmoitti että tätä tuotetta ei toimiteta Suomeen. Joulun jälkeen se sitten yllättäen hyväksyikin tuotteen ostoskoriin kun klikkasin "1-click purchase" nappia ja niin sain vehkeen tilattua.

Laite tuli vihdoin viime maanantaina. Käyttöönotto oli helppoa joskin monesta (pienestä) asiasta huomasi että ei ole Buffalo Applen tasolla asioiden hiomisessa. Laite piti liittää verkkoon ja laittaa päälle jonka jälkeen Macille asennettu softa löysi laitteen ja kertoi sen IP-osoitteen ja muuta oleelliset tiedot. Muuhun tätä softaa ei sitten tarvittukaan, kaikki loppu ylläpito ja konffaus tehdään laitteen web-käyttöliittymällä. Se on ihan suhteellisen toimiva mutta melko alkeellinen.

Laite tuntuu toimivan hyvin. Nopeutta ei ole vielä tullut käytännössä testattua kun kaikki data on tullut laitettua langattoman verkon kautta purkkiin. Nopeus selvinnee viimeistään sitten kun siirrän Time Machine -varmuuskopion pieneksi jääneeltä 500 GB:n Time Capsulesta tuohon NAS:iin.

Pari pientä ongelmaa on ollut. Tiistaina, käyttöönoton jälkeisenä päivänä Macin Finder ei löytänyt koko purkin hakemistoja vaan vaikka NAS-palvelimen valitsi Finderissa sisältö pysyi samana kuin edellisessä valinnassa. Tämä poistui kun nimesin laitteen uudelleen (tein tämän muusta syystä).

Toinen ongelma on iTunes-palvelin ja videotiedostot. Vielä en ole keksinyt miten ja missä muodossa olevia videotiedostoja saisin tuonne näkymään. Kai se nyt videotiedostojen striimaustakin tukee? Tukeehan se tätä DNLA:takin.

Tätä purkkia on tarkoitus käyttää lähinnä Time Machine varastona sekä varastona datalle josta ei tarvitse olla varmuuskopiota (esim. ripatut äänikirjat ja leffat).

Uusi Windows-PC

Ei, en ole vaihtamassa pois Macistä. Vaimon työkone alkoi olla aika vanha ja odottelua ilmeni kuulemma liikaa. Niinpä haettiin Verkkokauppa.com:ista uudenvuodenaattona uusi PC että saatiin vielä vuoden 2010 kirjanpitoon. Valinnassa päädyttiin HP:n edulliseen malliin jossa on joku AMD:n tuplaydinprossu, 4 GB muistia ja 500 GB 7200 RPM levy. Kyllä sillä pitäisi taas pärjätä muutama vuosi. Mukaan tarttui myös Microsoftin Wireless Desktop 3000 langaton näppis ja hiiri perusteellisten kokeilujen jälkeen. Verkkiksessä on sikäli mukava asioida että siellä on melko kattava valikoima ja tavaraa hyvin esillä. Tämähän on erityisen tärkeää kun valitsee ergonomiatuotteita kuten näppis ja hiiri.
Käyttiksenä koneessa on 64-bit Windows 7 Home Premium, täyttänee vaimon tarpeet ja vähän ylikin (eipä taida työkoneessa esimerkiksi Media Centerille käyttöä juuri löytyä). En muista että olisin aikaisemmin ollut ottamassa käyttöön uutta merkki-PC:tä esiasennettuine käyttöjärjestelmineen, kaikki aikaisemmat PC-hankinnat ovat olleet enemmän tai vähemmän rakennussarjoja ja käyttis on asennettu ihan Microsoftin medialta.

Olen kuitenkin nähnyt näitä merkki-PC:itä riittävästi että tiedän niiden mukana tulevan paljon muutakin kuin vain käyttis esiasennettuna. Ja yleensä suurin osa tästä on pelkkää turhaa krääsää (crapware) joka pahimmillaan  vain hidastuttaa konetta ja tekee sitäpaitsi käyttiksestä samalla tavalla sekavan näköisen kuin useimmat Windows-PC:t ovat ulkoisesti: erinäköistä, -kokoista ja -väristä tarraa sikin sokin, tyylikkyydestä ei tietoakaan. Samalla tavalla näissä merkkikoneissa tulee kaikennäköistä työpöydän ikonia ja pikakuvaketta erilaisista kelluvista menuista puhumattakaan. Lopputulos onkin sitten ihan muuta kuin mitä Microsoft on alunperin tarkoittanut.

Aloitin koneen asennuksen etsimällä netistä tietoa mikä olisi paras tapa välttää tuo turha tauhka ja löysinkin ihan hyvän ohjeen. Tuon ohjeen mukaisesti käytin asennuksen jälkeen ensin PC Decrapifier -softaa ja sen jälkeen vielä Revo Uninstaller -softaa turhan krääsän poistamiseen.

Itse koneen "asennus tai pikemminkin käyttöönotto oli helppo ja sujuva prosessi. Ainoa kauneusvirhe oli se että vaikka asennusohjelma osasi jostain päätellä että kieli ja maa-asetukset oletetaan Suomeksi niin aikavyöhyke oli kuitenkin GMT+1 eli tunnin pielessä. Ja vaikka tämän korjasi käsin asennuksen aikana oli koneen kello kuitenkin tuon tunnin väärässä. No tuo oli pikkujuttu, muuten asennuksen helppous oli samaa tasoa Mac OSX:n kanssa.

MUTTA: Ylimääräisen tauhkan poistamiseen edellä mainittujen työkalujenkin avulla meni tunnin verran. Siis moninverroin enemmän kuin koneen "asennuksessa". Miksi ihmeessä minun on käytettävä paljon aikaa ja vaivaa että saan uudesta Windows 7 -tietokoneesta sellaisen kuin Microsoft on tarkoittanut? On sääli että PC-valmistajien katteet ovat niin pienet että tuloja täytyy haalia kaiken maailman softataloilta tällä tavalla. Tapa lienee sinänsä tehokas, luulen että harva osaa tai viitsii noita crapwareja poistella ja moni erehtyy ostamaankin noita softia. Tässä suhteessa Apple on kyllä paljon PC-maailmaa edellä vaikka eihän tuo crapware sinänsä ole Microsoftin vika (vaikka toivoisi MS:nkin jollain tavalla puuttuvan tilanteeseen, nyt sinänsä fiksunoloinen ja ihan näppärän näköinen Windows 7 jää oletuksena kaiken maailman krääsän alle).

Mukana tulleesta "laajasta ohjelmistopaketista" lopulta koneelle jäi vain MS Office 2010 Starter, jollain tavalla rampautetut Word ja Excel jotka lisäksi näyttävät mainoksia. Ehkä noille kuitenkin löytyy jotain käyttöä, täyttä Office-lisenssiä kun ei ole.