gps4cam

Dpreview.com:ista osui silmiini uutinen gps4cam -ohjelmasta iPhonelle. Kyseisellä ohjelmalla pystyy helposti lisäämään geotagit eli tarkat sijaintikoordinaatit valokuviin vaikka kamera ei geotagejä tukisikaan. Aluksi softa käynnistetään jolloin se paikantaa itsensä GPS:n avulla ja päivittää sijaintitietojaan muutaman eri vaihtoehdon mukaisesti. Ohjelma jätetään päälle, kameralla otetaan kuvia ja voidaan siirtyä paikasta toiseen ja jatkaa kuvien ottamista. Kun retki on ohi, painetaan gps4cam ohjelmasta Export ja se tekee sijaintitiedoista ja aikaleimoista kaksiulotteisen viivakoodin iPhonen ruudulle. Lopuksi otetaan kameralla kuva tästä koodista ja homma on tallessa.

Kun kuvat sitten siirretään aikanaan koneelle, ajetaan koneella gps4cam -ohjelma joka lukee kaikki kuvat, löytää viimeisestä kuvasta viivakoodin ja purkaa siitä paikka- ja aikakoodit ja lopuksi kirjoittaa kunkin kuvan metadataan paikkakoodin. Toimiakseen tämä luonnollisesti edellyttää että kameran kello on edes suurinpiirtein ajassa.

Homma on suurinpiirtein niin yksinkertainen kuin se voi olla ottaen siis huomioon että kamerassa ei ole minkäänlaista tukea GPS-paikannukselle. Ja toimii yllättävän hyvin! Tein pienen kenttätestin hakieassani tyttären kaupungilta kotiin. Ohjelma oli asetettu päivittämään paikkatieto 30 sekunnin välein joten luonnollisesti se ei autolla liikuttaessa ollut aivan 100%:n tarkka kuin joko sattumalta tai sitten jos olin paikallani vähintään tuon 30 sekunttia. Ja tosi hyvin toimi! Alla esimerkki.

Ai niin ja koko lystin hinta: huimat 1,59 € iTunes App Storessa.

Hämärän rajamailla

Viime viikonloppuna tuli taas harrastettua valokuvaamista parissa eri tilaisuudessa. Täytyy kyllä sanoa että ei ole marraskuinen Suomi mikään valokuvaamisen ihannepaikka. Valoa on parhaimmillaankin erittäin niukasti ja nyt molemmissa tilaisuuksissa sisävalaistus oli myös hämärä. Ilman keinovaloa ainoa keino saada kuvia elävistä olennoista on käyttää suuria herkkyyksiä (ISO 1600 - 3200) ja valovoimaisten objektiivien suurimpia aukkoja (2.8, 2.0 jopa 1.4). Ja salamaahan minä en käytä (enkä edes omista).

Kamerassa kiinni olevalla salamalla olisi tietysti valoa saanut kohteeseen enemmän mutta minun makuuni kuvat siitä tuskin olisivat parantuneet, pikemminkin päin vastoin. Jos tapahtumassa kuvaaminen olisi ollut pääasia niin koko tila olisi pitänyt valaista sitä ajatellen. Todennäköisesti vain studiosalamoilla ja ammattitaidolla tilanne olisi pystytty "pelastamaan". Mutta koska kuvien on tarkoitus vain toimia muistona tapahtumasta on ihan sallittua että niissä on vähän kohinaa ja epätarkkuutta mutta väittäisin myös niihin tallentuneen aitoa tunnelmaa juurikin keinovalaistuksen puuttuessa.

Yksi ongelma on jälkikäsittelyssä tällaisissa kuvissa valkotasapainon säätäminen. Jos sen säätää "oikein" (eli kohteen mukaan) niin ikkunoista näkyvä hämärä on erittäin kylmää eli voimakkaan sinistä. Jos taas sinisyyttä koittaa vähentää valkotasapainolla tulevat kohteen värit lämpimiksi eli keltaisiksi. Ratkaisin ongelman lopulta osassa kuvia siten että säädin valkotasapainon kohteen mukaan ja vähensin sininstä väriä jos ulkoilman hämäryys oli häiritsevät sinistä eikä kohteessa ollut juurikaan sinistä väriä. Jätin kuitenkin sen verran sinistä että kaikissa kuvissa ulkoilma on selkeästi sinertävää.

Tässä kuvia sunnuntailta

Lauantain kuvat löytyvät Flickr:stä.

Takaisin pokkariin?

Muutaman viikon takaisessa This Week in Photography -podcastissä puhuivat mm. kakkoskameroistaan joita pitävät aina mukanaan. Yksi kaveri kehui kovasti Canon S90:tä ja kun en ole aikoihin noihin pokkareihin perehtynyt niin kävinpä tutustumassa dpreview:ssa kyseiseen laitteeseen.

Ja täytyy sanoa että kyllä on pokkarit kehittyneet! Kun katselee noita esimerkkikuvia niin vau! Jopa ISO 3200 herkkyydellä ihan mukavaa jälkeä. Ominaisuuksissakin löytyy taskukameraksi ihan mukavasti; RAW-kuvaus on tietysti ja f/2.0 aukkokin löytyy laajakulmapäästä. Ulkoasu ja "hallintalaitteet" ovat kuin äärimmilleen pelkistetystä järkkäristä.

Tuosta on tullut sittemmin uusi (parannettu?) malli S95 joka maksaa 399,- eli yli 200 vähemmän kuin himoitsemani EF 100/2.8 macro. Ja tuolla kai kuvaisi makrokuvia ihan mukavasti, pienempi kenno kun antaa mahdollisuuden tarkentaa lähemmäksi.

Tietenkään tämä ei missään mielessä korvaisi järkkäriä, vaan olisi sitä täydentävä laite joka kulkisi helpommin mukana. Esimerkiksi lyhyemmille työmatkoille ei tule otettua järkkäriä mukaan mutta tämä sujahtaisi taskuun helposti.

Tulisikohan tuollaista pidettyä oikeasti mukana? Toisaalta puhelimen kamera on käytännössä aina mukana vaikka se ei taas sitten ole lähelläkään S90:n tasoa, ei edes Nokian uudessa N8:ssa.

Älypuhelimet ja julkinen liikenne

Tulin juuri kotiin Jyväskylästä. Yli tunnin myöhässä, kiitos VR:n. Mutta onneksi oli iPhone matkakaverina jonka ansiosta ylimääräinen tunti Tampereen rautatieaseman kahvilassakin meni aika kivuttomasti. Ja kiitos VR:lle pullakahveista.

Oli muuten aika monella muullakin iPhone tai jokin muu älypuhelin ja taisin nähdä yhden e-kirjan lukijankin junassa ja asemalla. Nämä vehkeet lisäävät taatusti julkisen liikenteen (ja erityisesti junien) suosiota. Osan matkasta voi tehdä töitä mutta välillä voi rentoutua tv-ohjelmien, elokuvien, musiikin, podcastien tai äänikirjojen parissa. Minäkin katselin tänään tv-ohjelmia (lataan ne TVkaistasta) jopa neljän kuukauden takaa, kesällä kun ei ole aikaa juuri telkkaria katsella.